PiLY:n retkiblogi

Katselin eilen Ruovedellä Kautunsillan kupeella uiskentelevia kuikkia, kun kuulin kalalokin kovaa varoittelua.  Nehän ovat jatkuvasti äänessä, joten mekkalassa ei ollut mitään uutta, niinpä en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota.  Sitten putkeen osui rantakivellä pesänsä vieressä siivet levillään varista vastaan puolustava kalalokkiemo.  Se ajoi varista pois, mutta eihän varis vähästä hätkähtänyt vaan painoi päälle ja yritti päästä pesän antimiin käsiksi. Muutama minuutti tätä yhteenottoa kesti.  Väliin näytti, että kalalokki uupui ja meinasi luovuttaa, mutta sitkeästi se vaan kävi variksen kimppuun ja ajoi sitä pois, istahti välillä hautomaan, mutta varis tuli uudelleen ja kamppailu jatkui kiihkeänä.

Sain puhelun Mäkelän Rainerilta, joka oli löytänyt taas tiedotettavan lajin ja puhelun aikana en seurannut kovin tiiviisti varis-lokkitaistelua.  Puhelun jälkeen katsoin taistelutannerta ja siellä oli toinen kalalokkiemo saapunut apuun puolustamaan reviiriään.  Sen ei tarvinnut varjella pesää, joten se saattoi helposti ajaa variksen tiehensä.  Aika tovin katseli kalalokkiemo päätään käännellen pesäänsä.  Arvelin jo, että huonosti siinä oli käynyt, mutta sitten se kuitenkin asettui hautoma-asentoon.  Vaara näytti olevan tällä kertaa ohi.

Aarne

Illalla 21.5. poikkesin Jäminkipohjan Taipaleenaukealle, joka tänä keväänä on ollut erittäin antoisa lintulajien suhteen.  Mm. 13.4. Ruovedelle uutena lajina peltotien varresta löytyi 4 vuorihemppoa ja edellisvuoden kruunasi paikalta löytynyt lyhytvarvaskiuru.  Samalla paikalla katselin nyt terhakkaan näköistä töyhtö pystyssä varoittelevaa töyhtöhyyppää, joka puoliksi seisoi siivet levillään ryhdikkäänä ja tarkkailevana.    Syykin löytyi, kun 3 metrin päässä piipersi vasta kylmään maailmaan kuoriutunut harmaankeltaruskean vivahteinen höyhenpallero, joka suhteettoman suurin jaloin liikkui ja nokki maasta pienenellä mustalla nokantypykällään elämän eliksiiriä varttuakseen muiden lajitovereidensa kaltaiseksi äänekkääksi viipottajaksi. Pian kolme symppispalleroa piipersi miniaskelin emon ympärillä ja väliin ne sukelsivat siipien suojaan.  Kerrassaan ihastuttavan näköisiä!  Samalla 2-3 hehtaarin mullosaukealla hautoi 5 muuta hyyppää ja niiden ympärillä pyöri puolentusinaa lajitoveria.  Ehkä päivän parin päästä hellyttäviä palleroisia löytyisi enemmänkin paikalta.

Poikittaisen ojan varrella mulloksen takareunalla on jo pari viikkoa luppoillut 70-80 kapustarintaa, mutta tänään paikalta löytyi vain 6 lintua, joiden seurana oli 10 suokukkoa.  Valkoviklo osui kerran putkeen, mutta se katosi pian. Väliin mullokselle laskeutui pikkulokkipari, taustalla ojan takana lepäsi selkälokki ja joka puolella mellakoivat äänekkäät kalalokit.  Ladon seinustalla pesivä tuulihaukka aiheutti ajoittain levottomuutta ja sai liikkeelle viereisen mullosvakojen välissä ruokailleen 90 keltavästäräkin parven.  Taivaanvuohi kotkotti, kuovit huusivat ja pikkukuovin pilinäkin kuului kun 2 lintua laskeutui mullokselle.  Pysähdys kesti vain hetken, kun paikallinen isokuovi ajoi ne lentoon, jolloin ne suuntasivat äänekkäästi kohti itäikoillista.

Muutama kiuru liikkui mulloksella ja nousi välillä lentoon ja laulamaan.  Jossain välissä kuulin viereisestä ojasta molskahduksia ja löysin sieltä piisamin.  Mulloksen viereisen viheriön ovat laulujoutsenet valloittaneet ja niitä laskin paikallisena 120.  Lisäksi pienet parvet lentelevät edestakaisin Jämingiselän ja Taipaleenaukean välillä.  Kun myöhemmin laskin Jäminginselän ja Taipaleenaukean joutsenet yhteen, sain yhteismääräksi 212. Aikamoisia ruohonleikkureita ovat nämä pesimättömät 2-4/5 vuotiaat luppojoutsenet, jotka päivästä toiseen harventavat viherpeltoa.

Lopuksi siirryin aukean pohjoisreunaan Tolpantien varteen, josta viime päivinä on kuulunut laulava peltosirkku.  Nytkin se oli äänessä ja toiseen korvaan kuului samalla sirittäjä sekä punavarpunen.  Myös rautiainen aloitti iltalaulunsa.  Kerrassaan upea ilta, lämpötila vielä +14 astetta ja paikkahan on Ruoveden lintupaikkojen aatelia.

Aarne

Osallistuin Kangasalla eilen illalla ja yöllä (17-18.5) järjestettyihin partiokisojen yörasteihin. En kuitenkaan kilpailijana, vaan rastihenkilönä. Öhmanin Meri sai minut houkuteltua mukaan näihin yörasteihin. Enkä yhtään kadu, vaikka ilta ja osa yötä kului osittaisessa sateessa ja tuulessa. Kokemus oli kokemisen arvoinen.

Meri oli rastin päällikkö. Hän oli erittäin tunnollisesti suunnitellut ja toteuttanut todella toimivan rastin. Tämä yörasti oli auki klo 23.00-01.00 välisen ajan. Ideana oli tunnistaa mankalla esiintyviä yölaulajia. Meri oli valinnut 10 yölaulajaa (yöartistia), jotka kilpailijoiden tuli tunnistaa ja ruksata listaan. Oli kiintoisaa seurata kilpailijoita, joiden otsalla loistivat lamput yön hämäryydessä. Aikamoista pohdintaa ja ähellystä tämä yksi tunnistamisen taitolaji aiheutti! Yllättävän vaikeaa yölaulajien tunnistaminen näytti monelle osallistujalle olevan. Moni sanoi kuitenkin, että tehtävä oli mielenkiintoinen.

Saavuimme paikalle jo heti klo 17.00 jälkeen. Rastipaikka oli kunnostettava ja merkattava. Mankat oli kokeiltava. Aikaa jäi vielä mukavaan seuranpitämiseenkin ennen kilpailusuoritusten alkamista. Alussa vain oli vähällä tulla pienoinen ruuhka, koska kilpailijoita saapui isohko määrä etuajassa. Tästäkin Meri selvisi viileän tyynesti aidon rastipäällikön tavoin. Mankat toimivat määrätyt kaksi tuntia ilman suurempia kommelluksia. Ainakin omasta mielestäni kilpailun läpivienti sujui hyvin.

Tässä yksi illan päätähdistä: Rastipäällikkö Meri

Rastin paikkana oli avonaisen mäennyppylän viereinen mäntymetsä, jossa kasvoi jokunen kuusi. Luonnollisia lintuja ei rastille kuulunut illan ja yön aikana kuin jokusia, joten nekään eivät häirinneet mankalta kuuluvien artistien esityksiä. Punarinta yritti aina aika ajoittain luritella väliin, samaten metsäkirvinen ja kirjosieppo. Käkikin intoutui kukkumaan lyhyen aikaa illalla. Ja sepelkyyhky ihmetteli rastihenkilöiden ripeää toimintaa sekä Merin antamia tehokkaita ja kuuluvia ohjeita hämärtyvässä illassa.

Merin valitsemien yölaulajien mankalta kuuluvia ääniä oli kiintoisaa kuunnella kosteassa yön hämäryydessä. Viitakerttunen, luhtakerttunen, pensassirkkalintu ja moni muu yötaituri oli saapunut hieman etuajassa Pirkanmaalle piittaamatta kylmistä säistä ja kaiken lisäksi vielä oudohkoon ympäristöön mäntyjen ja kuusten keskelle. Tämä oli ainutlaatuinen ja tunnelmallinen avaus kesän yölaulajaretkille!

Kilpailun päätyttyä purimme rastin ja pääsimme lähtemään kotimatkalle jo ennen klo kahta. Rastilla toimi rastihenkilöinä päällikkö Meri, minä sekä Tuulikki ja Mikko. On kyllä lopuksi myönnettävä, että Merissä on piilevää ja näkyvääkin johtaja-ainesta!

Jukka T.

Eilen iltapäivällä olin kotona ja puoli neljän aikaan kännykkääni tuli viesti. Siinä luki, että pitkäjalka Vammalassa Stormin altailla. Pitkäjalka, sellaisia ei ihan joka päivä nähdä! Lintu olisi erittäin kiinnostava, mutta tieto tuli hiukan huonoon aikaan. Yhdeksältä minun nimittäin pitäisi olla Kangasalla partiokilpailujen rastipäällikkökokouksessa, koska lippukuntani järjestää viikonloppuna kansalliset partiokisat. Lisäksi en ollut syönyt mitään koululounaan jälkeen, ja kotona ruoka oli melkein valmista. Diabeetikkojen tulisi syödä säännöllisesti, mutta se pitkäjalka…

Sanoin äidilleni, että tällainen lintu olisi Vammalassa, ja se on todella harvinainen. Äiti vastasi, että jaahas. Jatkoin vielä, että itseäni kiinnostaisi pitkäjalka erittäin paljon, ja kysyin, mitähän minun pitäisi tehdä. ”Ottaa järki käteen.”

Äitini ehkä tarkoitti järjellä sitä, että istuisin ruokapöytään, ja jättäisin pitkäjalan unholaan. Siihen en olisi kuitenkaan kyennyt, joten soitin Jukalle. Hän sanoi olevansa jo matkalla, ja kyseli missä olin. Vastasin olevani kotona, ja sovimme, että Jukka tulee noin viiden minuutin päästä hakemaan minut.

Ei muuta kuin pari karjalanpiirakkaa ja hedelmää reppuun, kiikarit kaulaan ja takki päälle. Vanhemmat katselivat touhuani hieman kummissaan, jopa vähän ärtyneinä. Äiti vannotti, että minun täytyisi heti paikalla sitten syödä eväitä, kun en kerran kerkiäisi aterioimaan ennen lähtöä. Jukalla meni ruuhkassa kuitenkin sen verran, että ehdin muutaman suupalan haukata oikeata ruokaa.

Pääsimme hyvin Stormiin, ja pitkäjalkakin oli hienosti paikalla. Aluksi lintu vain lepäili, eikä liikkunut ollenkaan. Vähän ajan kuluttua se alkoi ojennella koipiaan, ja ne olivat ruumiiseen nähden kyllä todella pitkät. Linnun nimi ei siis ole aivan tuulesta temmattu. Pitkäjalka oli meille molemmille elis, ja se oli mielenkiintoisen näköinen mustavalkoisen höyhenpukunsa ja punertavien kinttujensa kanssa. 

Perjantaina yllätyin iloisesti, kun vanhempani antoivat minulle rippilahjan etukäteen. Paketista paljastui nimittäin uusi Bushnellin kiikari! Vanhassa Olympuksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, olin saanut sen joskus kahdeksanvuotiaana joululahjaksi. Aloin kuitenkin miettiä, että haluaisin vähän laadukkaamman kiikarin, ja sen kyllä sainkin.

Noin viikon kuluttua olen lähdössä elämäni ensimmäistä kertaa ulkosaarelle neljäksi päiväksi lintuja katselemaan. Odotan sitä jo innolla, koulussakin olen aina tylsillä tunneilla jaksanut sen voimalla, että sitten toukokuun lopulla pääsen Utöseen. Äiti ja isä päättivät sen vuoksi antaa lahjan jo nyt, koska heidän mielestään oli reilua, että pääsisin katselemaan uudella kiikarillani silloin.

Meri