Pilyn retkiblogi

Aspinniemi on muodostunut meikäläiselle vakituiseksi staijipaikaksi loppukesäisin ja syksyisin. Aspinniemestä voi nähdä ja havaita yllättävän monipuolisen linnuston, vaikkakin metsälajit jäävät ymmärrettävästi vähiin. Aspinniemen ruderaattialueella ja soralla on vuosien aikana oleskellut pulmusia ja ainakin kerran tunturikiuru. Kivitaskuja viihtyy alueella vakituisesti kesäiseen aikaan. Pikkutyllejäkin on jopa pesinyt alueella, mutta mm. koiranulkoiluttajien vuoksi pikkutyllien pesimisrauha on rikkoutunut. Viimeaikaisia uusia tulokkaita ovat olleet pikkuvarpuset, joiden tsilputtelu piristää kivasti väsyneen staijarin mieltä. Tiklejäkin näkee ja kuulee alueella säännöllisesti.  Jokaisella käynnillä on suositeltavaa kävellä Aspinniemen pensaikkoalue ja sorakenttä läpi, koska sieltä voi löytää mukavia lajeja.

Näkymä Aspinniemestä Näsijärvelle©Jukka T. Helin

Aspinniemestä on jo kuluvana loppukesänä havaittu moinpuolisesti lintuja. On voitu ihailla aikuisia kahlaajia vielä upeissa juhlapuhuissaan. Räyskiä on ollut monena päivänä paikallisina Siilinkarin kallioilla harmaalokkien joukossa. Siilinkarille laskeutui myös kerran pirkanmaalaisittain isohko meriharakkaparvi, jossa oli 23 lintua. Meriharakkaparven joukossa oli lisäksi pikkukuovi. Tundrakurmitsat, isosirrit ja punakuirit ovat ilahduttaneet pitkään staijanneen mieltä.

Merimetsoja näkee Näsijärvellä kiertelevinä ja paikallisina eri luodoilla. Toisinaan merimetsoja havaitsee selvästi muuttavina. Aika usein merimetsot kuitenkin tuntuvat kiertelevän Pyhäjärven ja Näsijärven välillä. Vaikka merimetsoista on julkisuudessa pyritty tekemään hieman “rikollinen” laji, merimetsojen näkeminen Näsijärvellä sykähdyttää aina ja se on merkki alkavasta lintusyksystä. Saa sitten nähdä, koska laji yrittää pesintää Näsijärvellä.

Tämän loppukesän aikana ei ole vielä havaittu runsasta sorsalintumuuttoa Aspinniemestä käsin. Mutta se voi alkaa milloin tahansa lähimpien päivien aikana. Sääennusteiden osuessa nappiin sorsalintumuuttoa ja muutakin muuttoa näkynee jo tämän loppuviikon kuluessa. Tällöin kannattaa jokaisen pyrkiä lähtemään ainakin hetkeksi katsastamaan Näsijärven paikallista ja muuttavaa lajistoa.

Orastavasta vesilintumuutosta antoivat esinäkymää eiliset (25.8.) nähdyt mustalintuparvet. Näsijärveltä saattaa tavata hyvänä muuttopäivänä satamäärin mustalintuja paikallisina tai muuttavina parvina. Mustalintuparvet ovat usein levottomia ja lentelevät selällä edes takaisin vaihtaen paikkaa. Eilen havaitsin Eero Niinikosken, Veijo Viertolan ja Olavi Kalkon kanssa yhteensä runsaat 250 mustalintua. Suurimmassa parvessa, joka lähti alkuillasta muutolle, oli yli 150 mustalintua.

Merikihujakin on jo tähän mennessä nähty kolme. Kihujen näkeminen Näsijärvellä ja niiden syöksyminen lokkien kimppuun on aina jännittävä elämys. Merikihuja ja toivottavasti muitakin kihuja tullaan näkemään tulevina päivinä lisää, etenkin jos sääolot ovat suosiolliset.

Viime sunnuntaina (24.8.) nuori muuttohaukkanaaras muutti Aspinniemen ohitse koukaten välillä korpin kimppuun. Se lensi läheltä Aspinniemen ja Siilinkarin välistä ja jatkoi hetken korppia kiusattuaan kohti Pyynikinharjua kadoten näkyvistä. Kaupin vesitornista nähtiin iltapäivästä toinen muuttohaukka. Aspinniemi on hyvä paikka tavata muuttava muuttohaukka Pirkanmaalla. Kerran muuttohaukka tipahti jopa paikalliseksi Siilinkarille. Hetken karilla istuttuaan pere jatkoi muuttoaan.

Osoituksena Aspinniemen ja Näsijärven hyvästä lajivalikoimasta ovat myös päivänpinnamiesten tiuhat käymiset paikalla. Nämä pinnamiehet kyselevät jo aamulla aikaisin, mitä tällä kertaa olisi tarjolla. Joskus kaivataan härkälintua, isokoskeloa, merimetsoa tai vain punakylkirastasta. Tarve riippuu kulloisenkin päivän pinnatilanteesta. Päivänpinnamiehet ovat usein kiireisiä, koska lajeja on etsittävä monesta eri paikasta. Toisinaan rantaan poiketaan nopeasti juustonhakumatkalla tai muulla kauppareissulla. Kuitenkin tuntuu siltä, että ainakin jotkut päivänpinnamiehet alkavat viihtyä Aspinniemessä entistä pitempään.

Päivänpinnamies Johan Tast keruumatkalla Aspinniemessä©Jukka T. Helin

Aspinniemeen on jokainen tervetullut havainnoimaan muuttavaa ja paikallista linnustoa kantastaijareiden ja kantaistujien joukkoon. Toivon mukaan jo lähipäivät tarjoavat lintujen havainnoijille runsaan muuttosaldon.

Aspinniemeen tultaessa Kekkosentien alittavan tunnelin jälkeen on pystytetty pysäköintikieltomerkki. YIT:n kanssa on kuitenkin sovittu, että pysäköinninvalvojien ei pitäisi puuttua sellaiseen lintujen tarkkailemiseen, joka tapahtuu välittömästi auton vierestä. Näin Aspinniemeä kyetään edelleenkin käyttämään tehokkaasti Näsijärven linnuston havainnoimiseen. Tästä joustavuudesta kiitos YIT:lle!

Ja sitten vain rantaan kiikareiden ja putkien kanssa!

Jukka T.

Elokuun alussa kävin lähes päivittäin seuraamassa Ruoveden Ruhalassa mustaleppälintuparin pesintöjen edistymistä ja joka kerta fiilikset olivat mahtavat, kun sai seurata 8 eri mustaleppälinnun saalistustouhuja: pesivä n-pukuinen 2kv koiras ja naaras, kaksi ensipoikueen ”1kv-senioria” ja kolme toisen poikueen ”1kv-junioria” sekä pesimätön ilmeinen 2kv koiras, joka on vaihtanut pitkälle ad-pukuun. Kaikkia ei tietenkään näkynyt kerralla, mutta 4-5 eri lintua puolentunnin odottelulla oli helppoa, joskus kolmekin yhtäaikaa. Itselläni ei ollut kuvausvälinettä, mutta Olavi Kalkko kuvasi mustaleppälintuja muutamina päivinä ja häneltä sain myös täydentäviä lisätietoja eri mustaleppälintuyksilöistä. Hän näki 4. ja 7.8. kuvatessaan 7 eri yksilöä ja itse olen nähnyt 4.8. puolen tunnin ja 10.8. kahden tunnin kiikaroinnilla 6 eri lintua.

Elokuun alun jälkeen en nähnyt enää pesivän 2kv koiraan ruokkivan poikuetta.  Se oli tehnyt tyylikkäästi osansa kantamalla kahden (!!) hautomis- ja poikasvaiheen alun ajan uskollisesti ravintoa naaraalle ja vasta kuoriutuneille poikasille.  Nyt se saattoi keskittyä puvunvaihtoon.  Se oli pudottanut 31.7. tummat keskimmäiset pyrstösulat pois ja elokuun 4. päivä se näytti rähjäiseltä ja pyrstössä oli enää kaksi sulkaa. Alapuolelta se oli sivuilta tummentunut, jonkin verran harmaata päälaella ja siellä täällä, mutta muutoin vallitsi vielä naaraspuvun perusväritys.  Seuraavan päivän 5.8. iltana pyrstösulat olivat pudonneet, mutta hyvinhän siltä hyönteisten jahtaaminen onnistui ilman pyrstöäkin!  Se varoitteli 9.8. aidalla istuessaan kerttumaista tak-tak-tak –ääntä. Pyrstö oli kasvanut 10.8.-12.8. mennessä 2 cm:n pätkäksi, joten se saattoi seistä pystyasennossa, kun pyrstö ei ottanut vastaan.  19.8. pyrstö oli jo 3/4 täysimittaisesta ja vaihtuneiden kyynärsiipien ulkohyödyt olivat vaaleita, joten siiville muodostuu jo vaalea paneeli.

Kuva 1: Olavi Kalkko

Rengastettu 2kv sulkiva koiras, jonka rähjäisen olemuksen koristeena oli 4.8. vielä kaksi pyrstösulkaa, jotka seuraavana päivänä olivat jo pudonneet

Naaraalla sen sijaan riitti kiirettä.  Se ruokki koko ajan yksin kolmea kasvavaa poikasta, jotka äänekkäästi päästelivät lyhyehköä, kuivaa rätinää kerjätessään keltainen kita ammollaan herkkupaloja: kärpäsiä, sääskiä, perhosia, toukkia, terttuseljan punaisia marjoja ja mitä milloinkin naaras niille löysi. Kun kuului naaraan jatkuva kiivas varoittelu, tiesi että nuorten turvallisuutta uhkasi lähistöllä vaaniva kissa, yli lentävä nuolihaukka tai jokin muu luontainen vihollinen.  Ja kun oli hiljaista, niin tiesi sen, että oli pieni lepotauon aika.

Naaras lopetti toisen poikueen poikastensa ruokinnan reilu viikko sitten ja sen näkeminen on sen jälkeen ollut vaikeaa.  Itse en ole havainnut sitä 10.8. jälkeen. Olavi Kalkon mukaan se on aloittanut sulkimisen ja 19.8. sillä oli vain 2-3 pyrstösulkaa jäljellä, tummat olivat jo pudonneet.

Kuva 2: Olavi Kalkko

Huolehtiva naaras (r) ruokkii 7.8. toisen poikueen 1kv-junioria (r)

Nuoret, ensipoikueen 1kv-seniorit, joita parhaimmillaan näkyi yhtä aikaa 2 aidalla saalistelemassa, istuivat usein pitkiä aikoja paikallaan, väliin niiailivat, värisyttivät pyrstöään ja syöksyivät hyönteisten perään ja palasivat takaisin aidalle.  Kummallakaan niistä ei ole rengasta.  Muutaman kerran ne ääntelivät vaimeampaa pit-pit– ääntä, johon liittyi ihan lyhyt rätinä. Jossain vaiheessa ne myös kakistivat kurkkuaan ja oksensivat ulos jonkinlaisen hyönteisen siiven. Jos pesivä 2kv koiras osui yhtä aikaa aidalle, se saattoi hätistellä nuorempaa pois aidalta.

Kuva 3: Olavi Kalkko

Renkaaton ensipoikueen 1kv-seniori viihtyi 7.8. edelleen paikalla pesivän koiraan karkotusyrityksistä huolimatta

Niiden kanssa saattoi nähdä samaan aikaan paikalla myös toisen emolinnuista tai nuoremman, toisen poikueen 1kv-juniorin, jolla 5.8. mennessä töpöpyrstö oli kasvanut noin kolmeneljäsosaan ja 10.8. se näytti jo lähes täysimittaiselta.  Muutoinkin se alkoi muistuttaa vanhempaa sisarustaan, mutta suupieli oli vielä silmiinpistävän keltainen ja oikeassa jalassa kiilteli rengas. Rätisevästä kerjäilystä huolimatta se ponnahteli välistä ilmaan ja saalisteli itsenäisesti muiden mallin mukaan hyönteisiä. Näin 2.8. vielä 3 1kv- junioria suulissa yhtä aikaa parrun päällä, mutta 7.8. niitä oli todennäköisesti enää 2.  Vaikka niiden liikehdintä nopeutui päivä päivältä, laskeutuivat ne joskus maahan ja olivat siinä turhan pitkäänkin vaaroille altistuen.

Kuva 4: Olavi Kalkko

Toisen poikueen 1kv-juniorit (r) kasvoivat ja itsenäistyivät päivä päivältä.  Tässä kaksi niistä 7.8. naaraan hellässä hoivassa

Elokuussa olen toistaiseksi nähnyt 5 kertaa kehittyneemmän puvun koiraan, joka on ilmeisesti 2kv kuten pesiväkin n-pukuinen 2kv koiras.  Pukujen erot näillä koirailla ovat huomattavat. Komeampi koiras voisi olla edellisvuoden ensipoikueen ja pesivä koiras toisen poikueen, jolloin ikäero olisi noin 1-1.5 kk. Lisäksi sen ei tarvinnut panostaa jälkikasvun hoitoon. Tällä komistuksella on nyt selvät valkeat paneelit ja muutenkin siivet vaikuttivat maastossa aiempaa tummemmilta, kun osa käsi- ja kyynärsiiven sulista on vaihtunut. Otsa näyttää edestäpäin kapealti vaaleahkolta ja pyrstössä on muutama keskimmäinen tumma sulka kasvamassa.  Itse kuulin sen 12.8. ensi kerran varoittelevan kirjosieppomaista pit-pit-ääntä.  Leppälinnun tai mustaleppälinnun atrappiääneen tämä koiras ei ole reagoinut, kun taas pesivä pariskunta on reagoinut välittömästi. Tästä yksilöstä on Mika Ohtosen ottamia kuvia 14.7. ja seuraavat kuvat Olavi Kalkko onnistui saamaan 13.08.

Kuva 5: Olavi Kalkko

Komea sulkiva koiras tarkkailee 13.8. aidalla kuvaajan toimia – nyt on sopiva asento, vaikka naula hiertääkin jalkaa

Avoimen suulin ja navettarakennuksen välistä pääsee autosta seuraamaan, kuinka emolinnut tai nuoret linnut saalistavat neljältä takaseinän ikkunalta hyönteisiä.  Ne seisovat ikkunakarmilla ja sieppaavat nokkaansa ikkunalle ilmestyvän kärpäsen ja pyörähtävät nopeasti ympäri lasia vasten juostakseen salamannopeasti toisen hyönteisen perään ikkunan toisessa reunassa tai hyppäävät ikkunan yläosassa lentävän saaliin kimppuun.  Kopse vaan käy, kun siivet tai nokka napsahtelevat. Uusia hyönteisiä ilmestyy lisää koko ajan, joten sateisenakin päivänä saalistettavaa on tarjolla.  Väliin naaras lensi yläpuolen kattoparruille ruokkimaan kerjäävää poikasta, joka usein lensi nälkäisenä myös ikkunakarmille.

Uskon, että saamme seurata mustaleppälintujen puuhastelua vielä pitkään, vaikka nuorimmaisetkaan 1kv-juniorit eivät ole enää naaraasta riippuvaisia, pesivä 2kv koiras ja naaras vaihtavat pukuaan ja vaikka koiras välistä hätistääkin vanhempia 1kv-nuorukaisia.  Niillä ei vielä liene mitään kiirettä pois tutulta pesimäpaikalta, jossa piilopaikkoja ja hyönteisravintoa riittää.  Kuitenkin senjälkeen kun 1kv- juniorit alkoivat saalistaa itse ja naaras lopetti niiden ruokinnan ja samalla varoittelun sekä alkoi sulkia, mustaleppälintujen näkeminen lyhyellä tarkkailulla on vaikeutunut huomattavasti. Tilannetta seurataan edelleen. Viimeiset havainnot 19.8. ovat seuraavat: 2kv pesivä k (r) ja n (r) , komeapukuinen k,  2 1kv-senioria ja 1kv-junior (r).

Kun tällaisella paikalla käydään usein, se herättää huomiota ympäristössä.  Kuulin Heikki Saariselta Ruovedellä kiertävän jutun siitä mitä varten navetan ympärillä on useaan otteeseen nähty kameroin ja kaukoputkin varustautuneita lintuharrastajia.  Siellä pesii kuulemma tornipöllö!  Voi jos olisikin näin, niin kyllä trafiikki paikalle olisi ollut ihan toista luokkaa.  Nyt siellä pesi vain mustaleppälintu, joka tosin pesi kaksi kertaa.  Tiiran tietokannasta löytyi vain yksi aiempi kahden onnistuneen pesinnän tieto vuodelta 2001 Uudenkaupungin Hangosta, missä läheisellä suljetulla tehdasalueella mustaleppälintu pesii tiettävästi vuosittain.

Lopuksi ajo-ohje paikalle: Kt 66 Ruoveden Ruhalassa Seon kohdalla sininen kyltti Pöytäniemi, pikitietä 1.7 km ja vasemmalle jäävän vanhainkodin jälkeen heti oikealla olevan navettarakennuksen jälkeen käänny oikealle rakennusten taakse.  Tarkkailu ladon luota rinteestä tai sitten lähempää autosta.  

Aarne

Paikallinen lintuharrastaja Esko Lahtinen näki 4.5.2008 entisen emäntäkoulun navettarakennuksen katolla laulavan naaraspukuisen mustaleppälinnun ja sen jälkeen paikalle tulleet harrastajat huomasivat, että lintuja olikin kaksi. Ajoittain ne kisailivat keskenään. Koiras ajoi kiivaasti takaa naarasta ja lauloi välistä navetan katolla, mikä enteili mahdollista pesintää.  Tämän jälkeen pariskunnasta tehtiin havaintoja toukokuun aikana. Kesäkuun alussa nähtiin molempien menevän rakennuksen sisätiloihin ja kantavan ruokaa nokassaan, jolloin vielä varmistui, että pesintä oli edelleen käynnissä.

Heinäkuun alkupäivinä kävin pesimäpaikalla ja näin naaraspukuisia lintuja kerrallaan 1-2 yksilöä. Sitten 9. päivä tärppäsi! Aitauksella istui yhtäaikaa 3 naaraspukuista mustaleppälintua, jotka saalistivat kukin itsenäisesti hyönteisiä ilmasta ja maasta. Ja kun vielä illan päätteeksi aidalle ilmestyi puvultaan kehittyneempi mahdollisesti +2kv koiras, niin pesinnän onnistumisesta ei ollut enää epäilystäkään. Tällä koiraalla oli hieno puku: musta pää ja rintalappu, muuten harmaa, eikä siivillä näkynyt valkeita laikkuja, vaan ne olivat ruskeahkot. Tähän saakka seurasin lintuja auton ikkunasta eikä minulla ollut paljon kokemusta varsinkaan naaraspukuisista mustaleppälinnuista. Kaikki aiemmin muualla näkemäni mustaleppälinnut olivat olleet nopeita liikkeissään ja vähän aikaa näkyvillä.

Vierailin paikalla poikani Mikan kanssa 12.-14.7. ja silloin osoittautui, että nyt olikin menossa jo toinen pesintä! Naaras makasi tiiviisti pesässään ja koiras, joka kantoi sille ruokaa pesälle, olikin samannäköinen kuin keväällä eli naaraspukuisen näköinen! Näinollen paikalla oli pesivän parin lisäksi ainakin 2 tai 3  ensipesinnän nuorta lintua sekä tämä vanhemman näköinen koiras. Ja kun pesässä oli vielä kolme vastakuoriutunutta poikasta, niin kaikkiaan pihapiirissä oli yhteensä 8-9 eri mustaleppälintua!  Rainer Mäkelän mukaan kyseessä on Pirkanmaan toinen ja kolmas varmistettu mustaleppälinnun pesimähavainto.  Ensimmäinen on vuodelta 2006 Tampereen Hakametsästä, lisäksi on joitain sekapesintään viittaavia havaintoja.

Mika sai 14.7. kuvattua mustaleppälintuja ja ohessa on muutamia otoksia, kuvat 1-9 ja 11.

Kuva 1: Toista poikuetta lämmittävä naaras

Kuva 2: Toista poikuetta ruokkiva 2kv koiras ruoanhakumatkalla

Lisäksi aidalla näyttäytyi nuoria 1kv-lintuja enimmillään kaksi yhtä aikaa. Mahdollisesti niitä oli jopa kolme.

Kuva 3: Kaksi ensipesinnän nuorta 1kv lintua samassa kuvassa

 Kuva 4: ensipesinnän nuori 1kv lintu takaa (1.)

Kuva 5: ensipesinnän nuori 1kv lintu takaa (2.)

Kuva 6: ensipesinnän nuori 1kv sivusta (2.)

Kuva 7: ensipesinnän nuori 1kv edestä (2.)

Harvakseltaan näyttäytynyt puvultaan kehittyneempi koiras, joka on mahdollisesti +2kv, ei ilmeisesti ollutkaan osapuolena tässä pesinnässä.

Kuva 8: Koiras, joka ilmestyi aina salaperäisesti paikalle

Kuva 9: Sama komea koiras trukkilavan päällä

Tämän jälkeen olen käynyt tarkkailemassa mustaleppälintukoloniaa päivittäin, joskus parikin kertaa päivässä ja tunteja siellä on vierähtänyt lähes kolmekymmentä, ihan hieno tapa viettää lomaansa. Lähes joka kerta on näkynyt pesälle ruokaa kantava koiras, loppupäivinä myös naaras. Ne ovat keränneet hyönteisiä ilmasta, maasta, seinämiltä, viherkasveista ja pensaista ja usein on näkynyt pieni vihertävä toukka roikkuvan nokassa. Pesivä pariskunta liikkuu nopsaan eivätkä ne aikailleet pitkään yhdessä paikassa. Katoamistemput olivat ällistyttäviä, niihin ei pystyisi parhaimmatkaan taikurit. Mutta kun tiesi missä pesä on, niin yleensä huomasi niiden lennon pesälle ylös tai sieltä alas.

Nuoret linnut, joita oli kaksi tai kolme, ovat olleet erittäin yhteistyökykyisiä. Niiden lempipaikka on rakennuksen ja suulin välissä oleva aitaus ja sen kulmassa seisova trukkilavakasa. Ne istuvat yleensä kasan päällä tai aidalla parhaimmillaan puolikin tuntia näkösällä ja ihmettelevät vieressä tirskuvia varpusia tai muita ohi lentäviä siivekkäitä. Välillä ne putoavat alas tai pyrähtävät ylös hyönteisten perässä. Joskus ne katoavat suureen suulirakennukseen, jonka seinämillä ja ikkunoilla on runsaasti kärpäsiä ja joka tarjoaa suojaa sateella. Puvultaan kehittyneempi koiras ilmestyi aina salaperäisesti paikalle, näyttäytyi alkuun hyvin lyhyesti, mutta pariin otteeseen se liikkui aidalla pitemmän aikaa. Tämän koiraan näin 9.7., 13-14.7. ja 16-17.7. Sen rooli pesinnässä on vielä arvoituksellinen.

Tiedustelin poikasten rengastajaa, mutta 20.7. kuulin että Pekka Lehmusvuori oli käynyt Heikki Saarisen pyynnöstä 19.7. pesällä ja hän on ilmoittanut rengastaneensa 3 poikasta, jotka silloin olivat viikon ikäiset. Tämä toinen poikue lähtenee lentoon heinäkuun loppupäivinä.  Kun 26.7. menin paikalle, oli siellä Lehmusvuoren lisäksi Jyrki Savolainen, joka pyydysti verkoilla ja rengasti molemmat pesivät emolinnut.  Näinollen rengastamatta on vielä toistaiseksi 1. poikueen nuoret sekä +2kv koiras.

Emojen rengastusta seuraavana aamuna 27.7. en nähnyt koirasta, vaan ainoastaan naaras kantoi ruokaa pesälle.  Tällöin huomasin ensi kertaa, että naaras vei nokassaan terttuseljan pieniä punaisia marjoja useaan kertaan pesälle.  Myös ensi kertaa kuulin kunnolla, kun naaras varoitteli useasti vaimeahkoa kirjosieppomaista pit-pit-pit-pit- ääntä sekä perään kerttumaista tak-tak-tak-tak- maiskutusta.  Ja vaikka sen nokka oli täynnä hyönteisiä, niin varoitusääntä kuului ja kurkku näkyi liikkuvan samaan tahtiin.  Iltapäivällä näyttäytyi myös vähän apaattisen näköinen koiras, joka seisoi aidalla yhdellä renkaattomalla jalalla, ojenteli rengasjalkaa ja laitoi sen aina vatsaansa vasten.  Ruokailuun se ei enää osallistunut.  Naaras varoitteli ja ruokki poikuetta, joka ilmeisesti oli jo osittain lähtenyt tai lähdössä pesästä.  Näin naaraan kanssa myös yhden ensipoikueen 1kv linnun, joka oli eri yksilö kuin aamulla näkemäni.

Poikkesin lyhyesti 28.7. illalla takapihalla ja heti kuulin rajusti hätäilevän mustaleppälintunaaraan, joka lennähteli katolla.  Syy varoitteluun selvisi pian, sillä ison navettarakennuksen päässä olevan matalan osan katolla näin harmaan kissan, jonka olin jo joskus aiemminkin ajanut pois piha-alueelta.  Kissa sai lähdön ja naaras rauhoittui.  Huomasin naaraan vievän pari kertaa ravintoa pesintäpaikalle, mutta muita mustaleppälintuja en tavannut.

Olavi Kalkko oli 29.7.2008 heti aamusta kuvaamassa mustaleppälintuja.  Hän seurasi ja kuvasi pesivän parin ruokintatouhuja ja oli todistamassa toisen poikueen pesästä lähtöä klo 10.05, jolloin poikaset lensivät ylhäällä sijaitsevalta pesäorrelta alas trukkilavakasalle, joka oli rakennuksen syvennyksessä.

Kuva 10: Juuri pesästä lähtenyt mustaleppälinnun poikanen 29.7.2008. Foto: Olavi Kalkko

Yksi pesäpoikasista, ikä 15-16 vrk, tuli ihmettelemään ulkomaailman menoa sympaattisen terhakkana ja töpöpyrstöisenä sekä liian väljä rengas jalassa. Myöhemmin emo houkutteli sen takaisin pesäsyvennykseen turvaan.

30.7.-1.8. mustaleppälintuja ei juurikaan ole näkynyt.  Emot houkuttelivat pesästä lähteneet nuoret rakennuksen sisäsosiin, jossa on ilmeisesti riittävästi hyönteisravintoa.  Niinpä niillä ei ole tarvetta liikkua rakennuksen ulkopuolella.  Ehkä senjälkeen kun nuoret osaavat saalistaa itsenäisesti, ne tulevat näkyville. Tarkoitus on vielä seurata, miten toisen pesinnän poikueella menee ja raportoida siitä erikseen.

Kuva 11: Rakennus, jonka pihapiirissä mustaleppälintupari pesi kahdesti peräkkäin

Mustaleppälintuja voi seurata tämän käytöstä pois jääneen navettarakennuksen takaa rinteessä olevan punaisen ladon edustalta, josta ei aiheudu juurikaan häiriötä linnuille. Auton voi jättää ladon taakse. Rakennus sijaitsee Ruhalassa Pöytäniementien varressa vastapäätä vanhainkotia.  Tämän navettarakennuksen katolta on olemassa myös yksi aikaisempi havainto naaraspukuisesta mustaleppälinnusta ajalta 25.-28.08.2005. Tuolloin useimmat alueen harrastajat saivat lajin Ruoveden pinnoihinsa.

Mustaleppälintuja tarkkaillessa havaitsin myös muita lajeja aivan pesimäympäristön lähistöllä. Pesiviä lajeja olivat ainakin: punarinta, keltasirkku, haarapääsky, varpunen, herne- ja pensaskerttu, rautiainen sekä punavarpunen. Päivittäin näkyi varis, harakka, naakka, sepelkyyhky ja lokkeja. Sääksi lensi ylitse 22. ja 24.7. kala kynsissään ja lähes päivittäin lensi ohitse äänekkäitä pikku- ja isokäpylintuja. Käenpiika kiikitti metsikössä 25.7.

Hienoimpana oheistapahtumana jäänee kuitenkin mieleen, kun 15.7. poistuin mulelipaikalta ja päätin käydä vielä klo 21.45 tsekkaamassa lähellä olevan Pöytäselän. Selkikarilta löysin vanhan pikkutiiran, joka oli minulle uusi Pirkanmaan pinna sekä uusi laji Ruovedelle. Valitettavasti se ei viipynyt paikalla pitkään, koska lähelle tullut kalastusvene ajoi karilta tiirat lentoon ja pikkutiira hävisi yhden kalatiiran seurassa korkealla lounaaseen. Pikkutiiraa katsellessa sen vieressä piipersi kaksi vanhaa suosirriä, joita sitten seuraavana päivänä muutti enemmänkin.

Aarne