Pilyn retkiblogi

Pilyn retkiblogissa on ilmestynyt 1. elokuuta päivätty kuvakertomus ”Mustaleppälinnulla kaksi pesintää Ruovedellä” sekä 20. elokuuta päivätty kuvakertomus ”Mustaleppälintujen elokuu”, joissa valotan mustaleppälintuparin edesottamuksia kahden onnistuneen pesinnän tiimoilta. Kaikkiaan mustaleppälintuja havaittiin 8-9 eri yksilöä. Kuvia ja hyviä neuvoja näihin juttuihin sain Mika Ohtoselta ja Olavi Kalkolta.

Tämän jälkeen seurasin edelleen aktiivisesti pariskunnan ja niiden poikasten sekä paikalla piipahtaneen kehittyneen puvun 2kv koiraan syksyisiä puuhasteluja lähes päivittäin elokuun lopun – lokakuun lopun ajan. Pesinnän 4.5.-28.10 aikana olen käynyt paikalla lähes 100 kertaa ja mustaleppälintuja olen nähnyt lähes 90 päivänä. Jos päivänpinnoja keräisi, niin ihan kivaan lukemaan sillä pääsisi yhden harvalukuisen lajin osalta yhden vuoden aikana. Kuvia näissä jutuissa on eri pukuisista ja ikäisistä mustaleppälinnuista yhteensä 27 haudontavaiheesta poislähtöön saakka. Tämän kertomuksen kuvat ovat Olavi Kalkon.

Pääsääntöisesti pesinyt poikue oli hienosti ja kuvauksellisesti näkyvillä aidoilla, katoilla, rakennusten seinustoilla ja väliin maassakin. Tämä edellytti kärsivällisyyttä ja varovaisuutta niiden seurannassa. Pesinyt koiras ja naaras pudottivat ja sitten kasvattivat koko pyrstönsä sekä vaihtoivat pukuansa. Koiras lauleskeli harvakseltaan ja oli helpommin näkyvillä, naaras sen sijaan piileksi enemmän. Ensipesinnän nuoret linnut pysyivät kiinteästi reviirillä, mutta toisen pesinnän nuorukaiset katosivat heti kun ne oppivat lentämään ja saalistamaan itse. Takapihan aidat ja rakennusten seinusta sekä katto olivat mustaleppälintujen keskeinen syksyn oleskelupaikka, mutta varmimmin ne löytyivät avoimen suulirakennuksen sisäikkunoilta verottamassa runsasta hyönteiskantaa. Paikka oli myös hyvä suoja sateella. Ikkunoilta oli helppo ponnahtaa ylös kattopalkeille, jossa piilopaikkoja oli runsaasti.

Olavi Kalkko kävi pesimäpaikalla kuvaamassa useaan otteeseen ja hänen kuvistaan selviää eri yksilöiden pukujen kehitysvaiheita.

Seuraava kuvasarja (kuvat 1-4) esittää pesinnän jälkeen 2kv koiraan pukuvaihtelua.

Kuva 1: Olavi Kalkko

2kv rengastettu koiras 7.8. pesinnän jälkeen pyrstöttömänä ja vähän rähjäisenä.

Kuva 2: Olavi Kalkko

Pyrstö kasvoi nopeasti ja tässä pesinyt 2kv koiras esittelee 19.8. sulkasatoaan ja viuhkamaisena leviävää pyrstöään, jonka se menetti lähes kokonaan tämän jälkeen.

Kuva 3: Olavi Kalkko

Sama koiras 18.9. yhä komeammassa asussa. Huomaa uudelleen kasvamassa oleva pyrstö.

Kuva 4: Olavi Kalkko

Aikamoisen muodonmuutoksen kokenut ja kaksi poikuetta ruokkinut työn sankari poseeraa jäähyväiskuvassa 28.10, jonka jälkeen se lähti muutolle.

Seuraavat kuvat (5-6) esittävät kahdesti pesineen ja kaksi poikuetta ruokkineen naaraan sulkasatoa.

Kuva 5: Olavi Kalkko

Sulkiva naaras 27.8. pyrstöttömänä, mutta kuitenkin ylvään ryhdikkäänä.

Kuva 6: Olavi Kalkko

Naaraan sulkasato oli 18.9. vielä kesken, mutta pyrstö oli kasvanut kolmessa viikossa jo liki täysimittaiseksi.

Katselin 25.9. naarasta puolen tunnin ajan, kun se nautti auringon lämmöstä ja suki itseään pesimärakennuksen liukuovien päällä. Puku näytti tasaisesti ruskeansävyisen hiirenharmaalta. Sukiessa näkyi rinnassa alta tummaa höyhennystä. Alaperä oli keltainen kuten kuvasta 6 näkyy. Pyrstön oranssiväriset sekä tummat sulat vaikuttivat täysimittaisilta. Siipisulat vaikuttivat ehjiltä ja vaihtuneilta myös alapuolelta. Se rapsutteli useaan otteeseen niskaansa molemmilta puolin. Yritti myös saalistaa nokallaan ympärillä pyörinyttä kärpästä – ei saanut kiinni, mutta ei lähtenyt peräänkään. Oli ilmeisen kylläinen ja poistui lopuksi oven raosta sisätiloihin, jossa oli sen vakiopiilopaikka. Viimeinen havainto hiirenharmaaksi muuttuneesta naaraasta oli 18.10.

Nuoret ensipesinnän renkaattomat ”seniorit” näyttäytyivät päivittäin aidoilla saalistelemassa, tosin loppuaikoina ne viihtyivät myös Pöytäniementien toisella puolen olevan vanhan asuinrakennuksen seinustoilla ja katolla. Syksyn aikana toinen niistä osoittautui koiraaksi, kun se lauleskeli hiljakseen aidalla tai rakennuksen katolla. Ensihavaintoni tästä hiljaisesta laulajasta aidalla on 9.9. ja seuraava 21.9., jolloin se lauloi puussa ja katolla. Tämän 1kv koiraan tunnisti siitä, että se sulki tummat pyrstösulat ja sillä oli myös jonkinlaista valkean paneelin alkua siivillään.

Seuraavissa kuvissa (kuvat 7-9) on ensipesinnän nuori seniori.

Kuva 7: Olavi Kalkko

Nuori ensipesinnän 1kv koiras laulaa luritteli ajoittain ja sulki ainakin osan pyrstösulistaan. Sen pyrstö näytti 27.8. tällaiselta.

Kuva 8: Olavi Kalkko

Nuori ensipesinnän laulua esittänyt 1kv koiras 18.9. Tumma pyrstösulka on vielä hieman vajaamittainen.

Kuva 9: Olavi Kalkko

Nuori ensipesinnän 1kv seniori 23.9. Molemmat ensipesinnän 1kv seniorit näyttäytyivät yhdessä vielä 28.9. Viimeinen havainto 1kv koiraasta oli 14.10.

Heinäkuun 13.-14. päivänä kuoriutuneet toisen pesinnän poikaset eivät pitkään viihtyneet pesimäpaikallaan. Alun perin niitä oli kolme ja ne rengastettiin 19.7. Pesän ne jättivät 29.7. Näin 2.8. suulin kattopalkeilla vielä 3 1kv junioria, 7.8. niitä näimme enää 2 ja viimeisin havainto yhdestä 1kv juniorista on 19.8. Näistä junioreista on kuvia edellisissä blogikertomuksissa.

Pesinnän aikana näyttäytyi myös toinen 2kv koiras, joka ei osallistunut pesintään. Kuvia siitä on edellisissä kertomuksissa sekä viimeisin 12.8. otettu kuva löytyy Pilyn kotisivujen viikon 35 kuvana, joka on eri kulmasta kuin alla oleva kuva 10. Näiden saman kalenterivuoden koiraiden pukujen sulkimisen ero oli 2-3 kuukautta ja saattaa johtua siitä, että toinen käytti energiansa pesintään ja toinen ilmeisesti pesimättömänä keskittyi puvunvaihtoon. Lisäksi eroa voisi selittää myös se, että toinen olisi ensipesinnän ja toinen toisen pesinnän poikanen.

Kuva 10: Olavi Kalkko

Paikalla vieraillut pesimätön 2kv koiras 12.8. ja vielä vertailuna

Kuva 11: Olavi Kalkko

Pesinyt 2kv koiras takaa 28.10., jonka jälkeen se lähti muutolle.

Koosteena vielä viimeiset havainnot Ruoveden Ruhalan kesävieraista: pesinyt 2kv koiras 28.10. ja naaras 18.10., ensipesinnän 1kv senior koiras 14.10. (molemmat seniorit vielä ainakin 28.9.), 2kv pesimätön koiras 27.08. sekä toisen pesinnän kolme 1kv junioria 2.8., kaksi 1kv junioria 7.8. ja yksi 1kv junior 19.08.

Kävin 28.10. jälkeen vielä muutamana päivänä pesimäpaikalla, mutta paikka oli hiljainen eikä viimeisenä poistunutta pesinyttä 2kv koirastakaan enää näkynyt eikä kuulunut. Upeita kokemuksia antaneet ja pysyviä muistoja mieleen iskostaneet mustaleppälinnut ovat jättäneet jäähyväisensä ja lähteneet. Toivon mukaan ne selviävät muuttomatkastaan siten, että ensi vuonna päästäisiin taas keväällä kuulemaan koiraan laulua, seuraamaan onnistuneita pesintöjä ja iloitsemaan niiden viihdyttävästä seurasta.

Aarne

Osallistuin Pilyn järjestämään joutsenlaskentaan Orivedellä ja Kuhmalahdella. Laskennan tavoitteena on selvittää, miten runsaasti laulujoutsenia viivyttelee marraskuun loppupuolella Pirkanmaan maisemissa. Samalla voi havainnoida muitakin mahdollisesti viivytteleviä vesilintuja ja tehdä muistakin linnuista miellyttäviä haviksia.

Orivedellä alkavat pienet järvet ja matalat lahdet olla jäässä. Sen verran kylmää on viime päivinä pitänyt. Pelloilla on ohut luminietos, ja maa on kovettunut. Pelloilta ei joutsenia enää löytyne. Joutsenet viihtyvät avoimina pysyvissä sulapaikoissa, varsinkin, jos niiltä löytyy ravintoa.

Alkutalven päivä on lyhyt ja hämärä. Hämäryys alkaa saapua jo klo 15.00 jälkeen. Jouduin pitämään aika kiirettä, että ehdin käydä läpi mahdollisia hyviä joutsenpaikkoja Orivedellä ja Kuhmalahdenkin puolella.

Löysinkin Orivedeltä yhteensä 506 viivyttelevää ravintoa nauttivaa ja lepäilevää joutsenta. Parilla paikalla joutsenet olivat hyvin hankalasti laskettavissa, joten tuo summa saattaa olla jopa hieman alakanttiin. Oriveden aseman lähistöllä Pappilanlahdella ja Pappilanselällä oleskeli yhteensä 191 laulujoutsenta. Etenkin Pappilanlahden joutsenia on mukava tarkkailla juuri valmiiksi saadusta lintutornista Pappilanniemestä käsin.

Laulujoutsenia Oriveden Pappilanlahdella©Jukka T. Helin

Myös Oriveden Rönnin ympäristössä oli runsaasti joutsenia. Laskeskelin tuolta alueelta vähintään 187 valkoista tai tummahkoa kansallislintua, jotka olivat päättäneet jäädä uhmaamaan kylmyyttä sulana pysyneeseen veteen. Joutsenet viettivät siestaa jään reunalla, ahmivat ravintoa tai uivat upeissa ryhmissä olemassaolon riemua toitottaen järvellä. Todella upeaa katseltavaa ja kuunneltavaa!

Kuhmalahden puolella järvet olivat päässeet pahasti jäähän, joten joutsenten määrä ei ollut suuri. Längelmäveden Enonselältä, joka vielä suurimmaksi osaksi auki, löysin kuitenkin 59 joutsenta.

Joutsenlaskennan yhteydessä havaitsin Oriveden Rönnissä yhdeksän kanadanhanhea, jotka lepäilivät jään reunalla. Isokoskeloita oli vesistöissä yllättävän vähän, ja vain pari harmaalokkia sekä yksi kalalokki oli näkyvillä.

Todellinen riemunkiljahdus oli kuitenkin päästä, kun kävelin Pappilanniemen tornilta pois. Kuulin aivan tien reunalta tikan ääntä ja koputtelua. Tuo ääni oli huomattavan pehmeä -paljon pehmeämpi kuin käpytikan vastaava “kjypittely”. Jo äänen perusteella määritys oli selvä. Valkoselkätikka! Laitoin nopeasti kaukoputken tien viereen ja lähdin varovaisesti koivikon puolelle etsimään äänten aiheuttajaa. Pitihän se nähdä perusteellisen hyvin, koska olen etsiskellyt valkoselkätikkaa Orivedeltä vuosia turhaan. Vihdoin näin sen askartelevan matalahkon kannon päässä. Siinä se oli lähietäisyydellä. Koreannäköinen naaraslintu!

Valkoselkää tarkaillessani huomasin, että Pirjo ja Timo Peltoniemi kävelivät joutuisaa vauhtia kohti lintutornille johtavia pitkospuita. Huikkasin heille, että täällä olisi valkoselkätikka. Kun sitten palasimme yhdessä etsimään tikkaa, sitä ei enää löytynytkään. Mutta kaikeksi onneksi Pirjo ja Timokin näkivät valkoselän hieman myöhemmin tornille johtavien pitkospuiden tuntumassa. He saivat myös tarkkailla luottavaista tikkaa varsin läheltä. Kuulin myöhemmin, että valkoselkätikka oli molemmille elämänpinna. Onnittelut siitä heille!  Tuollaisen elämänpinnan saaminen tuntuu varmaankin erityisen mukavalta tutussa lintupaikassa.

Maamme on kokenut varsin voimakkaan valkoselkätikkavaelluksen tänä syksynä. Pirkanmaaltakin on runsaasti havaintoja tästä lajista. Toivottavasti ne löytävät uusia pesimäreviireitä Pirkanmaankin rantakoivikoista. Jokainen lintujenystävä varmaan muistaa, että valkoselkätikan havainnointi on suoritettava tavalla, joka ei häiritse lintua! Tämä koskee kaikkia -niin vain tavallista luonnossa kulkijaa kuin kaikenmaailman pinnojen keräilijääkin.

Minulla oli siis kaikinpuolin mukava retkilauantai Oriveden ja Kuhmalahden maisemissa. Sain viettää hämärän, mutta kuitenkin kirkkaan talvisen päivän kansallislintujemme ja valkoselän seurassa.

Jukka T.