Pilyn retkiblogi

Yhdistyksen jo perinteeksi muodostunut syysretki Porin edustalla olevalle Säpin majakkasaarelle tehtiin lauantaina 4.10.2008. Retkellä oli mukana kolme veneellistä eli 34 yhdistyksen jäsentä, heistä naisia 9 ja nuorisojäseniä 4. Lisäksi saaressa oli puolenkymmentä Porilaista lintuharrastajaa.

Aamulla sää oli pilvinen, tuuli heikko ja ensimmäistä kertaa yhdistysretkillä merisumu peitti heti aamutuimaan saaren ja näkyvyys oli kehno. Onneksi usva hälveni pian, ilma kirkastui ja ja päästiin joukolla aloitamaan rantojen, ruovikkojen, katajapuskien, metsän sekä meren edustan tarkkailu kiikarein ja kaukoputkin.

Menomatkalla yllätti merisumu, jota Joel Nykänen veneen laidalla katselee. Kuva: Marianne Nykänen. 

Tuttu aloituspaikka Lännennokka tarjosi ensiveneessä saapuneille usvaisen niukasti aloituslajeja, kuten kala-, harmaa- ja merilokki, pilkkasiipi,silkkiuikku, härkälintu (2), sinisorsia, taveja, telkkiä, iso- ja tukkakoskeloita. Lännennokan ja Hanhiston väliltä lähti kosteikoista 2-3 taivaanvuohta ja yhdestä ruovikosta kuulivat muutamat ryhmät viiksitimaleita. Kahlaajista saatiin Hanhiston edustalta suosirri (9-10), tylli (3), valkoviklo, kapustarinta ja myöhemmin tundrakurmitsa. Tänäkään vuonna ei merisirriä osunut kenenkään optiikkaan.

Nuori kapustarinta seisoo kivellä Hanhiston edustalla.  Myöhemmin sen seuralaiseksi liittyi tundrakurmitsa. Kuva Olavi Kalkko.

Suosirrit lepäilivät Hanhiston rannan rakkolevällä.  Kuva: Olavi Kalkko.

Petopuoli jäi varsin niukaksi, vain merkikotka ja varpushaukka tavattiin. Rastaita, peippoja, järrejä, tilhiä, vihervarpusia, tiaisia, urpiaisia sekä punatulkkuja oli siellä täällä.  Metsän siimeksessä havaittiin myös mustapääkerttu. Sensijaan hippiäisiä oli runsasti kaikkialla ja niitä pääsi ihailemaan ja kuvaamaan aivan vierestä.

Säpin tyyppilaji hippiäinen ja nuorisojäsen Pyry Seppälä tarkkailevat toisiaan. Kuva Petri Seppälä.

Länsirannikolla on tänä syksynä ilmoitettu kohtalaisesti havaintoja vaeltavista tikoista. Tämä näkyi myös Säpin saaren metsiköissä, joissa käpytikkojen lisäksi havaittiin muutama palokärki, ainakin yksi pikkutikka ja pohjantikkoja.  Tikkapäivän kruunasi aina ihastuttava valkoselkätikka (naaras), jonka Kirsi ja Timo Nisula löysivät ja josta lajista on saarelta 5 aiempaa havaintoa tältä syksyltä.

Karinnokalla Jan-Mikael Nykänen etsii uusia lajeja mereltä.  Selän taakse jäi lehtometsikkö, jossa näyttäytyi valkoselkätikka.

Metsän siimeksestä löytyi naaras pohjantikka puupinoa tutkimasta. Kuva: Marianne Nykänen

Koko retken hienointa antia ja harvinaisinta herkkua oli kuitenkin tänä syksynä toinen Säpissä kuultu ja nähty taigakirvinen, joka viihtyi metsän reunamilla Hanhiston sonnihaan aitauksen vieressä. Onnea Kirsille ja Timolle spontaanin rarikirvisen löytämisestä, joka sitten porukalla määritettiin taigakirviseksi, ensin äänen ja koon perusteella ja lopullisesti pinnakelpoiseksi nähtynä kiikarein ja kaukoputkin. Suomessa taigakirvinen on varmimmin löydettävissä juuri Säpin saaressa ja viime vuosina aivan tällä samalla luonnonniityn ja metsänreunan kohdalla. Tämän syksyn aiempi taigakirvishavainto on ajalta 20.-24.9.

Kirsi ja Timo Nisula (etualla) löysivät rarikirvisen, joka osoittautui taigakirviseksi.  Tässä idän taigaa odotellaan näkösälle. Kuva: Petri Seppälä. 

Säppiretkeilylle on tavanomaista, että porukat hajaantuvat eri puolille saarta ja havaintoja tehdään siten, että kaikki eivät pysty näkemään tai kuulemaan jokaista havaittua lajia.  Joskus saaren sisäiset bongaukset onnistuvat, usein eivät. Niin kävi varmaankin taigakirvisen, valkoselkätikan, muflonin ja monen muunkin lajin osalta.  Uskon kuitenkin, että retken ydinanti jäi kuitenkin positiiviseksi. Uutena kokemuksena itselleni oli merisumun lisäksi majakan ympäristössä viihtynyt sonnikarja sekä Säpinlajina valkoselkätikka.

Viimeinen veneporukka kyytiä odottelemassa lähes tyynessä säässä. Kuva Marianne Nykänen.

Ilma oli lämmin ja luonto hehkui syksyistä väriloistoa. Sää oli upea, tyynen rauhallinen ja saimme nauttia luonnosta sen ollessa parhaimmillaan. On hienoa retkeillä hyvässä seurassa ja saada itse kukin omalta osaltaan ikimuistettavia kokemuksia saaren lintu- ja luontorikkauksista.  Paluumatkalla merenpinta oli lähes peilityyni ja turvallisesta venekyydistä vastasi jälleen Tommi Salokangas.