PiLY:n retkiblogi

Kerrankin sää oli todella otollinen, kun Pilyn retkiporukka (n. 50 henkilöä) suuntasi perjantaina 6.3. Keskustorilta pöllöretkelle. Päivä oli ollut keväisen lämmin. Tuuli heikkeni sopivasti lähes tyyneksi. Taivas oli tähtikirkas. Kuun puolisko loimotteli taivaalla. Pakkasta oli vain asteen luokkaa. Varsin mainio pöllökeli -aivan malliohjeen mukainen!

Päätin johdattaa innokkaat retkeläiset, jotka nauttivat jo ensieväitään heti Keskustorin jäätyä taakse, itselleni tutuille pöllömaille Tampereen Teiskoon ja sieltä Oriveden puolelle. Bussin täytti mukava puheensorina. Pöllöistäkin tuntui riittävän asiaa.

Saavuimme Sorilan huuhkajapaikalle juuri sopivasti puoli seitsemän aikoihin. Tällöinhän huuhkajat ovat usein aktiivisesti äänessä. Niin nytkin. Välittömästi kuului upea huuhkajan puhallus. Valitettavasti vain huuhkaja poistui kauemmaksi ja sen ääni vaimeni, mutta huuhkaja jatkoi edelleenkin puhalteluaan. Paikalle kuului myös helmipöllö, jonka J. Tast (paremmin tunnettu vanhana vossiilina) kuuli hyvin kuulolaitteellaan.

Retki alkoi erinomaisesti huuhkajan antaessa alkutahdit. Seuraava pysähdys Pulesjärven rantamailla ei lisännyt pöllömäärää, mutta Viitapohjan keskustassa soidinteli lehtopöllökoiras. Viitapohjasta suuntasimme Ukaata kohden Savonkylän kautta. Viitapohjan pohjoispuolen pysähdyspaikalla kuulimme hyvin etäältä harvapuheisen viirupöllön. Viitapohjan suunnasta kuului myös ilmeisesti jo aiemmin kuulemamme lehtopöllön valitus heikosti.

Savonkylän peltomaisemat lisäsivät pöllömäärää yhdellä. Viirupöllön huhuilu kuului nyt huomattavasti paremmin kuin edellisellä pysähdyksellä. Kysymyksessä oli lisäksi eri yksilö kuin se aikaisempi.

Kirkkaan tähtitaivaan alla ihanteellisessa pöllökelissä jatkoimme eväspapereiden kahistessa Ukaata kohti. Ukaan peltojen reunamille kantautui aktiivisen sarvipöllön nopeatempoinen “huu-huu-huu-huu…) puhaltelu. Jokainen retkeläinen pystyi nyt kuuntelemaan kaikessa rauhassa illan hiljaisuudessa sarvipöllökoiraan soidinääntä. Monelle tämä taisi olla uusi kokemus. Ukaan pysähdyspaikalle kuului myös kauempaa peltojen takaa helmipöllökoiraan puputus.

Sarvipöllökoiraat ovat hyvin oikullisia soidinmenojen esittäjiä. Usein sarvipöllön alueella oloon havahtuu vasta, kun kesäkuussa alkaa kuulua läpitunkevaa poikasten ääntä. Tämä sarvipöllökoiraan hyvin kuuluva soidinpuhaltelu, joka jatkui pitkän aikaa, oli mielestäni yksi tämän retken kohokohdista.

Jatkoimme Ukaasta Vehokylään ja siitä Oriveden suuntaan. Vehokylän lähistöllä kuulimme samalle paikalle 2 helmipöllöä ja yhden viirupöllön. Oriveden puolella Enokunnan-Leinolankylän alueilta tapasimme kaksi viirupöllöä, joista toinen kuului varsin kaukaa, mutta toinen kuului läheltä.

Matkamme jatkui kohti Oriveden Koivuniemeä ja Suomasemaa. Koivuniemessä pysähdyimme tutulle sarvipöllöpaikalle, mutta sarvari oli nyt vaiti. Sen sijaan kuului etäältä vanhalta paikalta helmari. Lisäksi herätimme huomiota, kun iso ja komea Tokeen bussi pysähtyi kylänraitille ja 50 hengen jono astui autosta ulos jähmettyen tien reunustoille kuunteluasemiin. Yhden mökin ikkunoista tarkkailtiin tilannetta. Varmaankin siellä oli ihmetys suuri!

Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten Suomasema. Täällä olin jo aiemmin tänä keväänä pariin otteeseen nauttinut upeasta lehtopöllösoitimesta. Eikä nytkään saatu pettyä! Lehtopöllökoiras kierteli reviiriään ja kiljahteli lähietäisyydellä rantametsikössä. Naaras vastaili hieman kauempaa. Lehtopöllön soidin on koettava. Se on elämys keväisen illan hämäryydessä peltojen ja metsäsaarekkeiden halkomassa ympäristössä. Tämä oli mielestäni toinen retkemme kohokohta. Jokainen retkeläinen sai kokea lehtopöllöpariskunnan keväistä “ilonpitoa”.

Paikalle kuului myös lyhyen aikaa sarvipöllö. Sarvipöllöjä on talvehtinut Pirkanmaallakin lukuisasti. Lisäksi sarvareita tuntuu tulevan muutolta lisää joka yö.

Loppumatka olikin sitten hiljainen. Ajelimme Ponsaan ja sieltä Naappilan, Siitaman ja Lihasulan kautta takaisin Tampereen Keskustorille. Loppumatkan hiljaisuuteen pöllörintamalla saattoi vaikuttaa hiukan myös tuuli, joka virisi siirryttäessä keskiyötä kohti.

Matka alkoi Keskustorilta klo 18.05. Palasimme sinne takaisin klo 00.15. Teimme matkan aikana 14 pysähdystä. Kuulimme reviireittäin lehtopöllöjä 2, sarvipöllöjä 2, helmipöllöjä 5, huuhkaja 1 ja viirupöllö 5 eli yhteensä 15. Lukumäärällisesti pöllöjä oli 16, koska lukemaan sisältyy Suomaseman lehtaripariskunta.

Kiitokset kaikille retkeen osallistuneille mielestäni onnistuneesta pöllöretkestä! Ja jokainen voi itsekin vielä pöllöretkeillä tänä keväänä. Pöllöjä on edelleen äänessä, vaikka pesinnät voivat olla joillakin pareilla pitkällä. Juuri tänä keväänä kannattaa nauttia pöllöjen kevätriemusta, koska seuraavat keväät voivat olla melkoisen hiljaisia myyräkantojen mahdollisesti romahtaessa.

Jukka T.

Usein kuulee sanottavan, että paras pöllösää on tyyni ja kirkkaan kuutamoinen yö, jolloin pakkasta on vähän. Tämä lienee totta, mutta yllättävän usein pöllöjä kuulee kurjassakin säässä ja melkoisen kovassa pakkasessa. Itselläni on tästä lukuisia kokemuksia.

Maanantainen (16.2.) ilta oli kirkas ja taivas tähtiä täynnä. Kuutamoa ei kuitenkaan ollut. Pakkanen oli siinä 10 asteen paikkeilla illalla klo 18.00 aikoihin. Yöksi luvattiin pakkasen kiristyvän entisestään. Tästä huolimatta olin hankkiutumassa pöllöretkelle Oriveden suuntaan.

Saavuin Oriveden Lyytikkälään hieman ennen iltakuutta. Olin sopinut Smolanderin Eilan kanssa pöllöretkestä. Eilaa ei pakkanen tuntunut pelottavan, vaikka jonkinlaista epävarmuutta olinkin hänen äänessään tulkinnut. Eila on innostunut kovasti pöllöretkiin. En yhtään ihmettele tätä, koska pöllöt ovat mukavia lintuja -varsinkin niiden soidin on upeaa kuunneltavaa talvi- ja kevätyön pimeydessä.

Nautimme lämpimät kahvit ja sitten suuntasimme pöllöilemään. Eilakin oli pukeutunut erityisen lämpimiin varusteisiin, mikä oli varsin hyvä ratkaisu. Pöllöretkellä tulee aina viileä, vaikka pakkasta ei olisikaan. Tästä syystä on tärkeää muistaa lämmin pukeutuminen ja hyvät eväät! Hyvä seurakin lämmittää.

Eila oli pukeutunut lämpimiin. Kuva © Jukka T. Helin

Mielessäni olin ajatellut käydä sellaisillakin paikoilla, joilla ei vielä tänä vuonna oltu käyty pöllöjä kuuntelemassa. Tästä syystä reitistä muodostui hieman poukkoileva. Ajoimme aluksi Aihtian järven suuntaan ja siitä Punkaniemelle. Tämä tie lähtee hieman Orituvan länsipuolelta kohti Pukalaa.

Tuo alue on ollut yleensä pöllötön, mutta nyt sieltä löytyi kuitenkin innokkaasti puputtava helmipöllö. Ei tästä retkestä tullut ainakaan pöllötöntä nollaretkeä! Palattuamme takaisin Jyväskyläntielle lähdimme Siitaman suuntaan, mutta teimme poikkeaman Viitapohjaan. Tuolla alueella on ollut aiempina vuosina helmipöllöjä ja viirupöllöjä. Huuhkajakin on huhuillut. Nyt pöllöjä ei löytynyt. Havainnointia kuunteluineen häiritsi tuntuvasti Kuteman kaivos, jonka synnyttämä melusaaste leviää todella laajalle.

Seuraavat pöllöt löytyivät sitten Suomaseman suunnalta. Illan toinen helmipöllö puputti Kangasalan Ponsassa lähellä Oriveden rajaa. Tämän pöllön olin kuullut jo aiemmin Aarne Ohtosen kanssa. Helmari oli edelleen aktiivisesti äänessä.

Kun saavuimme Kellosalmelle tutulle lehtopöllöreviirille, siellä oli täysin hiljaista. Käytän pöllökartoituksissa atrappiakin ja nyt, kun olin soittanut lehtopöllön ääntä, alkoi aivan lähellä kapean peltokaistaleen reunametsässä tapahtua. Eila säpsähti ja taisin itsekin hieman värähtää.

Alkoi välittömästi uskomattoman komea lehtopöllöjen soidin. Koiras huhuili lähietäisyydellä komeasti. Seasta kuului naaraan “kivit” ääntä. Lehtopöllön soidin sopii juuri tällaiseen kulttuuriympäristöön ja peltomaisemaan, jossa on peltometsiköitä. On vaikeata sanoin kuvailla, miten mahtavaa tuollaisen lehtopöllösoitimen kuunteleminen on kirkkaan pirkanmaalaisen tähtitaivaan alla pakkasyön hämäryydessä! Se pitää itse kokea. Nautimme Eilan kanssa tovin aikaa tästä upeasta luonnonnäytelmästä. Lehtopöllöt olivat edelleen paikalla tutulla reviirillään.

Jatkoimme Suomaseman suuntaan. Uuden lehtopöllöpariskunnan yhdytimme toiselta tutulta reviirialueelta Suomasemasta. Lehtopöllökoiraiden äänen sävyerot ovat usein selkeitä. Pöllöyksilöitä voi tuntea äänen erityisominaisuuksien perusteella. Tämä Suomaseman pariskunta ei ollut aivan yhtä kiihkeällä soidinpäällä kuin Kellosalmen pariskunta, mutta kyllä Suomasemallakin sai soidinta kuulla.

Saavuimme sitten Koivuniemeen Naappilan lähelle. Hetken kuuntelimme siellä yön hiljaisuutta. Yhtäkkiä aloin aistia, että jostakin kuuluu aivan selkeästi pienin väliajoin “huu-huu-huu- jne…). Ääni voimistui. Siellähän huhuili aktiivisesti ja kuuluvasti sarvipöllö. Sarvipöllön soidin on aina herkullista koettavaa, koska sarvipöllöt eivät välttämättä ole mitään innokkaita huhuilijoita. Usein sarvipöllön paikallaoloon havahtuu kesällä juhannuksen aikoihin, kun lähimetsästä alkaa kuulua kovaääninen sarvipöllöpoikueen kerjuuääni. Tai sitten emot lentelevät saalistuslennoillaan lähialueen pelloilla.

Tämän jälkeen kuuntelimme Vehkalahtea ja Lyytikkälää, mutta huuhkajasta ja  lehtopöllöstä ei ollut merkkiäkään. Niinpä heitin Eilan kodin lämpimään kertomaan miehelleen Olaville pöllökokemuksistaan ja erityisesti lehtopöllöjen komeasta soidintamisesta. Joimme hieman lämmintä mehua. Itse päätin vielä jatkaa retkeä kiristyvästä pakkasesta huolimatta.

Lyytikkälän pakkasilta ja auringonlasku. Kuva © Jukka T. Helin

Niinpä ajelin Uuhiniemeen, jossa on myös komeaa peltomaisemaa. Sielläkin voisi olla vaikkapa lehtari. Pöllöjä ei kuitenkaan alueelta löytynyt. Kun pysähdyin hetkeksi yhteen tienristeykseen kuulostelemaan pöllötilannetta, kuului yhtäkkiä yhden talon pihasta ääni:” Pysäköitkö kaupungissakin keskelle tietä?”. Huomasin kyllä pihan ohittaessani, että pihassa oli valot. Täytyy myöntää, että olin hieman huvittunut:-). Ketähän tuo hetkellinen pysähtyminen keskellä yötä maaseudulla kylätien risteykseen olisi häirinnyt? Ehkäpä sitten kuitenkin.

En viitsinyt vastata mitään, vaan kuulostelin kaikessa rauhassa vielä hetkisen pöllöjä. Pöllöretkillä voi joskus tavata tarkkasilmäisiä ihmisiäkin yön hämäryydessä. Nämä havaitsevat heti, jos joku on lähtenyt kaupungista kuuntelemaan pöllöjä maaseudun rauhaan. Eli eräänlaisia pöllöjä hekin.

Pitkäjärven alueella kohtasin vanhalta reviiriltä lehtopöllökoiraan. Aikaisemmin tämän vuoden kuunteluissa tuo alue oli ollut äänetön. Lehtopöllönaaras puolestaan kivitteli Pajukannassa paikalla, jossa viime kesänä oli lehtopöllöpoikue.

Pöllöretki oli onnistunut pakkasesta huolimatta. Saimme kuunnella Eilan kanssa kiihkeärytmistä lehtopöllösoidinta sekä upeaa sarvipöllökoiraan puhallusta. Lisäksi muutama vanha lehtopöllöreviiri varmistui edelleen asutuksi. Itse nautin pöllöretkistä ja viihdyn yön hämäryydessä tutuilla retkeilyalueilla kevät kevään jälkeen.

Nyt on aika lähteä kokemaan pöllöelämyksiä! Pöllöjä on runsaasti eri puolilla Pirkanmaata. Seuraava kevät voi taas olla hyvin hiljainen. Pöllöretki väsyttää, mutta saadut hienot elämykset parantavat väsymyksen tunteet nopeasti.

Jukka T.