PiLY:n retkiblogi

Aspinniemi on ollut tänäkin vuonna kesän kääntyessä lopuilleen hyvin miehitetty staijipaikka. Mitään kovin voimakasta muuttoa paikalta ei vielä toistaiseksi ole nähty, mutta aina jotakin mukavaa sattuu kiikareihin ja kaukoputkiin. Lisäksi mukavassa porukassa hiljainenkin muuttopäivä kuluu nopeasti.

Loppukesän havaintoihin on kuulunut mm. kahlaajia ja vesilintuja. Kahlaajien määrä on tosin ollut melko vähäinen. Usein elokuussa karilla tavattu karikukkokin on jäänyt puutelistalle. Karikukkoa olisi kovasti kaivattu jo päättyneessä sisämaayhdistysten välisessä elonkorjuukisassa, jossa PiLy sijoittui komeasti hopeasijalle. Karilla oli kuitenkin elokuun ensimmäisenä päivänä kolmen pulmussirrin parvi. Pulmussirrit ovat aina Pirkanmaalla harvinaista herkkua.

Aspilla voi ottaa rennostikin kuten Viertolan Kirsi© Kuva Jukka T. Helin

Vesilintupuoli on koostunut tietenkin pääosin paikallisista kuikista, kaakkureista, silkkiuikuista ja härkälinnuista. Tähän mennessä vain melko pieniä lähinnä yksittäisiä sorsalintuparvia on näkynyt muuttavina merkkinä syksyn alkamisesta. Alussa sorsalintumuutto painottui jouhisorsiin, mutta viime päivinä on havaittu myös haapanoita. Mustalintuja kiertelee Näsijärvellä useasti ilman varsinaista päämäärää. Tällainen epäjohdonmukainen kiertely ja lentely pitkin Näsijärven pintaa kuuluu olennaisesti mustalintujen elämäntapaan ennen varsinaista ponkaisua muutolle yli Pyynikinharjun.

Yksinäisen staijarin ystävä© Kuva Jukka T. Helin

Loppukesän ja alkusyksyn aikana on tapahtunut joitakin mieleenpainuvia lintutapahtumia. Yksi tällainen oli varsin aikaisen nuoren pikkukajavan kohtaaminen Eero Niinikosken kanssa 19.8. Katselimme melkoisen hiljaista Näsijärveä tarkkaillen kuitenkin lokkilintuja. Yhtäkkiä äkkäsimme harmaalokkia pienemmän lokkilinnun, jolla oli selkeä w-kuvio, lähestyvän Siilinkarin takaa.

Lokkilintu lensi lähemmäksi ylittäen Siilinkarin. Se lensi suoraan Aspinniemeä kohti jonkin matkaa, mutta kääntyi sitten itään kohti Koukkukaria. Se näytti seuraavan hetkisen kalastajavenettä, joka oli liikkeessä Koukkukarin suunnalla. Pystyimme havainnoimaan lintua hyvässä valaistuksessa. Lintu teki myös muutaman syöksyn, jossa ratkaisevat tuntomerkit näkyivät selkeästi. Pikkukajavan näkeminen Pirkanmaalla on aina huippuhetki -ja etenkin kajavan näkeminen näin aikaisin elokuussa oli yllättävän hieno kokemus. Kajava suunnisti sitten Niihamanselän suuntaan kadoten meiltä näkyvistä Koukkuniemen taakse. Kajavaa ei sen koommin nähty -kaiketi se jatkoi muuttoaan pois Pirkanmaalta.

Kukkiva Aspinniemen staijipaikka© Kuva Jukka T. Helin

Toinen kokemus, joka jättää jotakin mielensopukoihin, on merikihuparven havaitseminen. Merikihu on tavallinen laji, mutta Pirkanmaalla ja sisämaassa yleensäkin sen tapaamisessa on jännitystä. Jo yksittäinen kihu on kokemus sinänsä, mutta kihuparvi on suuri kokemus. Kihujen taitavaa lentelyä ja kisailua lokkien kanssa on aina mukava seurata. On jopa yllättävää, että kihu kykenee saamaan yleisen hälytyksen aikaan harmaalokkienkin joukossa. Usein juuri harmaalokkien nouseminen Siilinkarilta tai Koukkukarilta ilmaan paljastaa kihun tai jonkin muun pedon lähestyvän.

Sain seurata Eero Niinikosken ja Olavi Kalkon kanssa Aspinniemestä käsin elokuista kihuparvea, joka koostui kahdesta tummasta yksilöstä ja yhdestä vaaleasta yksilöstä. Parvi lenteli hitaasti pitkin Näsijärveä ja katosi kuten pikkukajavakin lopulta Niihamanselän suuntaan.

Yhtenä päivänä tuli myös nähtyä jo perinteiseksi muodostunut syksyinen näytelmä, jonka päätähtenä esiintyi aikuinen merikotka. Merikotka lähestyi Siilinkaria, ja lokit ampaisivat ilmaan. Jotkut lokit ovat kuitenkin yllättävän rohkeita. Ne eivät tunnu käsittävän, miten nopea tuollainen suurikokoinen merikotkakin voi olla. Merikotka on jo useana syksynä käyttänyt ravinnokseen harmaalokkien lihaa. Nytkin merikotka kääntyi nopeasti ja iski yhtä liian lähelle jäänyttä harmaalokkia. Harmaalokki tipahti veteen, josta merikotka raahasi sen kynsissään Siilinkarille. Jostakin syystä merikotka kuitenkin jätti aikeensa kesken ja jätti harmaalokin Siilinkarin kiville poistuen itse itää kohti. Häiriintyikö sitten liikaa vieressä rääkyvistä variksista? Näimme Aspinniemestä käsin, miten loukkaantunut lokki pystyi vielä kipittämään kallioilla parempaan suojaan, vaikka oli saanut osansa merikotkan kynsistä. Pitkää ikää sillä tuskin oli odotettavissa.

Harmaalokki itse roskaajien tarjoamalla aterialla© Kuva Jukka T. Helin

Muuttohaukkoja tapaa Aspinniemen syksyinen staijari säännöllisesti. Muuttohaukka saattaa usein tulla suoraan järven yli. Tai sitten se ilmaantuu kuin tyhjästä yläilmoista! Näin tapahtui elokuun lopussa. Aspinniemessä lenteli väsyneen oloinen kiuru. Se jäi kököttämään kivenkoloon aivan rannan tuntumaan. Sitten se lähti lentämään väsyneen kiurun lentoa Lapinniemen suuntaan aivan veden pinnassa. Seurasin sitä kiikarilla. Yhtäkkiä kiuru näytti tipauttavan itsensä veteen. Huusinkin muille:” Miksi kiuru laskeutui veteen?”. Sitten vasta älysin muiden kanssa, että aikuinen muuttohaukkakoiras oli muuttomatkallaan ampaissut jostakin korkealta ja iskenyt kiurua siten, että kiuru putosi veteen.

Muuttohaukan ravinto kiuru © Kuva Matti Sulko

Muuttohaukka lensi uudelleen kiurun luo ja nappasi sen kynsiinsä. Sitten komea haukka lensi Tampellan korkean piipun taakse syömään saalistaan.  Ateriointi ei kestänyt kuin tovin ja haukka ilmaantui jälleen esille kaarrellen muutaman kerran ennen muuttolennon jatkumista lounasta kohti.

Muuttohaukka ei varmaankaan voinut vastustaa väsyneesti räpiköivän kiurun näkemistä otollisesti alapuolellaan, vaan vaistomaisesti syöksyi nauttimaan pientä välipalaa. Kiurun kannalta tämä oli tietenkin hyvin surullinen tapahtuma, mutta Aspinniemen staijareille muuttohaukka tarjosi jälleen yhden ikimuistettavan kokemuksen.

Muuan sumuinen aamupäivä elokuussa oli myös merkittävä, kun ajatellaan pirkanmaalaisia lintuhavaintoja. Tarkastelin sumun läpi Siilinkaria ja havahduin näkemääni. Karilla istui kallion ja kivet täyttäen 165 mustavalkoista meriharakkaa. Hetken päästä karille laskeutui vielä 60 meriharakan parvi. Karilla oli näin ollen näkyvissä 225 meriharakkaa, mikä on ennätyksellinen määrä Pirkanmaalla. Karin toista puolta ei näe Aspinniemestä ja sinne voi hukkua lukuisasti lintuja. Näin ollen meriharakoita saattoi olla enemmänkin kuin tuo 225. Mutta, koska meriharakkaparvi ei lähtenyt lentoon karilta, tarkkaa määrää en kyennyt laskemaan.

Utuinen Siilinkari ja meriharakoita© Kuva Jukka T. Helin

Eräänä päivänä sain havainnoida mielestäni varsin omituista tapahtumaa. Pitkin järven pintaa lensi kolmen pikkukuovin parvi. Ne näyttivät aivan selvästi pyydystelevän järven pinnasta jotakin. Kuovit jäivät myös aika ajoin hetkeksi lekuttelemaan veden pinnalle. Sitten taas yhtäkkiä parvi kohosi korkeuksiin kierrellen siellä aikansa. Hetken kuluttua kuovit tulivat alas ja tuo kiertely edestakaisin aivan veden pinnassa jatkui. Tätä toistui pitkään. Tuona päivänä oli ilmeisesti lentomuurahaisia runsaasti lentelemässä veden pinnan päällä. Pikkukuovitkin halusivat kaiketi saada osuutensa niistä. Myös lokit käyttäytyivät samalla tavalla. Jossakin vaiheessa pikkukuovit lentelivät veden pinnassa yhdessä lokkien kanssa samassa rintamassa.

Aspinniemi antaa lähes päivittäin kokemuksia, kun vain jaksaa staijailla joskus hiljaiselta näyttävää järvenselkää ja rantoja. Kun syysmuutto todella käynnistyy, nähtävää riittää entistä enemmän. Aspinniemi on oiva paikka tulla seuraamaan paikallisia ja muuttavia lintuja. Aspinniemeen ovat kaikki tervetulleita kantastaijareiden joukkoon. Siellä voi vain tulla poikkeamaan. Joten nähdään toisemme hyvällä pirkanmaalaisella lintupaikalla Näsijärven rantamilla!

Jukka T.

Aspinniemi on muodostunut meikäläiselle vakituiseksi staijipaikaksi loppukesäisin ja syksyisin. Aspinniemestä voi nähdä ja havaita yllättävän monipuolisen linnuston, vaikkakin metsälajit jäävät ymmärrettävästi vähiin. Aspinniemen ruderaattialueella ja soralla on vuosien aikana oleskellut pulmusia ja ainakin kerran tunturikiuru. Kivitaskuja viihtyy alueella vakituisesti kesäiseen aikaan. Pikkutyllejäkin on jopa pesinyt alueella, mutta mm. koiranulkoiluttajien vuoksi pikkutyllien pesimisrauha on rikkoutunut. Viimeaikaisia uusia tulokkaita ovat olleet pikkuvarpuset, joiden tsilputtelu piristää kivasti väsyneen staijarin mieltä. Tiklejäkin näkee ja kuulee alueella säännöllisesti.  Jokaisella käynnillä on suositeltavaa kävellä Aspinniemen pensaikkoalue ja sorakenttä läpi, koska sieltä voi löytää mukavia lajeja.

Näkymä Aspinniemestä Näsijärvelle©Jukka T. Helin

Aspinniemestä on jo kuluvana loppukesänä havaittu moinpuolisesti lintuja. On voitu ihailla aikuisia kahlaajia vielä upeissa juhlapuhuissaan. Räyskiä on ollut monena päivänä paikallisina Siilinkarin kallioilla harmaalokkien joukossa. Siilinkarille laskeutui myös kerran pirkanmaalaisittain isohko meriharakkaparvi, jossa oli 23 lintua. Meriharakkaparven joukossa oli lisäksi pikkukuovi. Tundrakurmitsat, isosirrit ja punakuirit ovat ilahduttaneet pitkään staijanneen mieltä.

Merimetsoja näkee Näsijärvellä kiertelevinä ja paikallisina eri luodoilla. Toisinaan merimetsoja havaitsee selvästi muuttavina. Aika usein merimetsot kuitenkin tuntuvat kiertelevän Pyhäjärven ja Näsijärven välillä. Vaikka merimetsoista on julkisuudessa pyritty tekemään hieman “rikollinen” laji, merimetsojen näkeminen Näsijärvellä sykähdyttää aina ja se on merkki alkavasta lintusyksystä. Saa sitten nähdä, koska laji yrittää pesintää Näsijärvellä.

Tämän loppukesän aikana ei ole vielä havaittu runsasta sorsalintumuuttoa Aspinniemestä käsin. Mutta se voi alkaa milloin tahansa lähimpien päivien aikana. Sääennusteiden osuessa nappiin sorsalintumuuttoa ja muutakin muuttoa näkynee jo tämän loppuviikon kuluessa. Tällöin kannattaa jokaisen pyrkiä lähtemään ainakin hetkeksi katsastamaan Näsijärven paikallista ja muuttavaa lajistoa.

Orastavasta vesilintumuutosta antoivat esinäkymää eiliset (25.8.) nähdyt mustalintuparvet. Näsijärveltä saattaa tavata hyvänä muuttopäivänä satamäärin mustalintuja paikallisina tai muuttavina parvina. Mustalintuparvet ovat usein levottomia ja lentelevät selällä edes takaisin vaihtaen paikkaa. Eilen havaitsin Eero Niinikosken, Veijo Viertolan ja Olavi Kalkon kanssa yhteensä runsaat 250 mustalintua. Suurimmassa parvessa, joka lähti alkuillasta muutolle, oli yli 150 mustalintua.

Merikihujakin on jo tähän mennessä nähty kolme. Kihujen näkeminen Näsijärvellä ja niiden syöksyminen lokkien kimppuun on aina jännittävä elämys. Merikihuja ja toivottavasti muitakin kihuja tullaan näkemään tulevina päivinä lisää, etenkin jos sääolot ovat suosiolliset.

Viime sunnuntaina (24.8.) nuori muuttohaukkanaaras muutti Aspinniemen ohitse koukaten välillä korpin kimppuun. Se lensi läheltä Aspinniemen ja Siilinkarin välistä ja jatkoi hetken korppia kiusattuaan kohti Pyynikinharjua kadoten näkyvistä. Kaupin vesitornista nähtiin iltapäivästä toinen muuttohaukka. Aspinniemi on hyvä paikka tavata muuttava muuttohaukka Pirkanmaalla. Kerran muuttohaukka tipahti jopa paikalliseksi Siilinkarille. Hetken karilla istuttuaan pere jatkoi muuttoaan.

Osoituksena Aspinniemen ja Näsijärven hyvästä lajivalikoimasta ovat myös päivänpinnamiesten tiuhat käymiset paikalla. Nämä pinnamiehet kyselevät jo aamulla aikaisin, mitä tällä kertaa olisi tarjolla. Joskus kaivataan härkälintua, isokoskeloa, merimetsoa tai vain punakylkirastasta. Tarve riippuu kulloisenkin päivän pinnatilanteesta. Päivänpinnamiehet ovat usein kiireisiä, koska lajeja on etsittävä monesta eri paikasta. Toisinaan rantaan poiketaan nopeasti juustonhakumatkalla tai muulla kauppareissulla. Kuitenkin tuntuu siltä, että ainakin jotkut päivänpinnamiehet alkavat viihtyä Aspinniemessä entistä pitempään.

Päivänpinnamies Johan Tast keruumatkalla Aspinniemessä©Jukka T. Helin

Aspinniemeen on jokainen tervetullut havainnoimaan muuttavaa ja paikallista linnustoa kantastaijareiden ja kantaistujien joukkoon. Toivon mukaan jo lähipäivät tarjoavat lintujen havainnoijille runsaan muuttosaldon.

Aspinniemeen tultaessa Kekkosentien alittavan tunnelin jälkeen on pystytetty pysäköintikieltomerkki. YIT:n kanssa on kuitenkin sovittu, että pysäköinninvalvojien ei pitäisi puuttua sellaiseen lintujen tarkkailemiseen, joka tapahtuu välittömästi auton vierestä. Näin Aspinniemeä kyetään edelleenkin käyttämään tehokkaasti Näsijärven linnuston havainnoimiseen. Tästä joustavuudesta kiitos YIT:lle!

Ja sitten vain rantaan kiikareiden ja putkien kanssa!

Jukka T.