PiLY:n retkiblogi

Pilyn retkiblogissa on ilmestynyt 1. elokuuta päivätty kuvakertomus ”Mustaleppälinnulla kaksi pesintää Ruovedellä” sekä 20. elokuuta päivätty kuvakertomus ”Mustaleppälintujen elokuu”, joissa valotan mustaleppälintuparin edesottamuksia kahden onnistuneen pesinnän tiimoilta. Kaikkiaan mustaleppälintuja havaittiin 8-9 eri yksilöä. Kuvia ja hyviä neuvoja näihin juttuihin sain Mika Ohtoselta ja Olavi Kalkolta.

Tämän jälkeen seurasin edelleen aktiivisesti pariskunnan ja niiden poikasten sekä paikalla piipahtaneen kehittyneen puvun 2kv koiraan syksyisiä puuhasteluja lähes päivittäin elokuun lopun – lokakuun lopun ajan. Pesinnän 4.5.-28.10 aikana olen käynyt paikalla lähes 100 kertaa ja mustaleppälintuja olen nähnyt lähes 90 päivänä. Jos päivänpinnoja keräisi, niin ihan kivaan lukemaan sillä pääsisi yhden harvalukuisen lajin osalta yhden vuoden aikana. Kuvia näissä jutuissa on eri pukuisista ja ikäisistä mustaleppälinnuista yhteensä 27 haudontavaiheesta poislähtöön saakka. Tämän kertomuksen kuvat ovat Olavi Kalkon.

Pääsääntöisesti pesinyt poikue oli hienosti ja kuvauksellisesti näkyvillä aidoilla, katoilla, rakennusten seinustoilla ja väliin maassakin. Tämä edellytti kärsivällisyyttä ja varovaisuutta niiden seurannassa. Pesinyt koiras ja naaras pudottivat ja sitten kasvattivat koko pyrstönsä sekä vaihtoivat pukuansa. Koiras lauleskeli harvakseltaan ja oli helpommin näkyvillä, naaras sen sijaan piileksi enemmän. Ensipesinnän nuoret linnut pysyivät kiinteästi reviirillä, mutta toisen pesinnän nuorukaiset katosivat heti kun ne oppivat lentämään ja saalistamaan itse. Takapihan aidat ja rakennusten seinusta sekä katto olivat mustaleppälintujen keskeinen syksyn oleskelupaikka, mutta varmimmin ne löytyivät avoimen suulirakennuksen sisäikkunoilta verottamassa runsasta hyönteiskantaa. Paikka oli myös hyvä suoja sateella. Ikkunoilta oli helppo ponnahtaa ylös kattopalkeille, jossa piilopaikkoja oli runsaasti.

Olavi Kalkko kävi pesimäpaikalla kuvaamassa useaan otteeseen ja hänen kuvistaan selviää eri yksilöiden pukujen kehitysvaiheita.

Seuraava kuvasarja (kuvat 1-4) esittää pesinnän jälkeen 2kv koiraan pukuvaihtelua.

Kuva 1: Olavi Kalkko

2kv rengastettu koiras 7.8. pesinnän jälkeen pyrstöttömänä ja vähän rähjäisenä.

Kuva 2: Olavi Kalkko

Pyrstö kasvoi nopeasti ja tässä pesinyt 2kv koiras esittelee 19.8. sulkasatoaan ja viuhkamaisena leviävää pyrstöään, jonka se menetti lähes kokonaan tämän jälkeen.

Kuva 3: Olavi Kalkko

Sama koiras 18.9. yhä komeammassa asussa. Huomaa uudelleen kasvamassa oleva pyrstö.

Kuva 4: Olavi Kalkko

Aikamoisen muodonmuutoksen kokenut ja kaksi poikuetta ruokkinut työn sankari poseeraa jäähyväiskuvassa 28.10, jonka jälkeen se lähti muutolle.

Seuraavat kuvat (5-6) esittävät kahdesti pesineen ja kaksi poikuetta ruokkineen naaraan sulkasatoa.

Kuva 5: Olavi Kalkko

Sulkiva naaras 27.8. pyrstöttömänä, mutta kuitenkin ylvään ryhdikkäänä.

Kuva 6: Olavi Kalkko

Naaraan sulkasato oli 18.9. vielä kesken, mutta pyrstö oli kasvanut kolmessa viikossa jo liki täysimittaiseksi.

Katselin 25.9. naarasta puolen tunnin ajan, kun se nautti auringon lämmöstä ja suki itseään pesimärakennuksen liukuovien päällä. Puku näytti tasaisesti ruskeansävyisen hiirenharmaalta. Sukiessa näkyi rinnassa alta tummaa höyhennystä. Alaperä oli keltainen kuten kuvasta 6 näkyy. Pyrstön oranssiväriset sekä tummat sulat vaikuttivat täysimittaisilta. Siipisulat vaikuttivat ehjiltä ja vaihtuneilta myös alapuolelta. Se rapsutteli useaan otteeseen niskaansa molemmilta puolin. Yritti myös saalistaa nokallaan ympärillä pyörinyttä kärpästä – ei saanut kiinni, mutta ei lähtenyt peräänkään. Oli ilmeisen kylläinen ja poistui lopuksi oven raosta sisätiloihin, jossa oli sen vakiopiilopaikka. Viimeinen havainto hiirenharmaaksi muuttuneesta naaraasta oli 18.10.

Nuoret ensipesinnän renkaattomat ”seniorit” näyttäytyivät päivittäin aidoilla saalistelemassa, tosin loppuaikoina ne viihtyivät myös Pöytäniementien toisella puolen olevan vanhan asuinrakennuksen seinustoilla ja katolla. Syksyn aikana toinen niistä osoittautui koiraaksi, kun se lauleskeli hiljakseen aidalla tai rakennuksen katolla. Ensihavaintoni tästä hiljaisesta laulajasta aidalla on 9.9. ja seuraava 21.9., jolloin se lauloi puussa ja katolla. Tämän 1kv koiraan tunnisti siitä, että se sulki tummat pyrstösulat ja sillä oli myös jonkinlaista valkean paneelin alkua siivillään.

Seuraavissa kuvissa (kuvat 7-9) on ensipesinnän nuori seniori.

Kuva 7: Olavi Kalkko

Nuori ensipesinnän 1kv koiras laulaa luritteli ajoittain ja sulki ainakin osan pyrstösulistaan. Sen pyrstö näytti 27.8. tällaiselta.

Kuva 8: Olavi Kalkko

Nuori ensipesinnän laulua esittänyt 1kv koiras 18.9. Tumma pyrstösulka on vielä hieman vajaamittainen.

Kuva 9: Olavi Kalkko

Nuori ensipesinnän 1kv seniori 23.9. Molemmat ensipesinnän 1kv seniorit näyttäytyivät yhdessä vielä 28.9. Viimeinen havainto 1kv koiraasta oli 14.10.

Heinäkuun 13.-14. päivänä kuoriutuneet toisen pesinnän poikaset eivät pitkään viihtyneet pesimäpaikallaan. Alun perin niitä oli kolme ja ne rengastettiin 19.7. Pesän ne jättivät 29.7. Näin 2.8. suulin kattopalkeilla vielä 3 1kv junioria, 7.8. niitä näimme enää 2 ja viimeisin havainto yhdestä 1kv juniorista on 19.8. Näistä junioreista on kuvia edellisissä blogikertomuksissa.

Pesinnän aikana näyttäytyi myös toinen 2kv koiras, joka ei osallistunut pesintään. Kuvia siitä on edellisissä kertomuksissa sekä viimeisin 12.8. otettu kuva löytyy Pilyn kotisivujen viikon 35 kuvana, joka on eri kulmasta kuin alla oleva kuva 10. Näiden saman kalenterivuoden koiraiden pukujen sulkimisen ero oli 2-3 kuukautta ja saattaa johtua siitä, että toinen käytti energiansa pesintään ja toinen ilmeisesti pesimättömänä keskittyi puvunvaihtoon. Lisäksi eroa voisi selittää myös se, että toinen olisi ensipesinnän ja toinen toisen pesinnän poikanen.

Kuva 10: Olavi Kalkko

Paikalla vieraillut pesimätön 2kv koiras 12.8. ja vielä vertailuna

Kuva 11: Olavi Kalkko

Pesinyt 2kv koiras takaa 28.10., jonka jälkeen se lähti muutolle.

Koosteena vielä viimeiset havainnot Ruoveden Ruhalan kesävieraista: pesinyt 2kv koiras 28.10. ja naaras 18.10., ensipesinnän 1kv senior koiras 14.10. (molemmat seniorit vielä ainakin 28.9.), 2kv pesimätön koiras 27.08. sekä toisen pesinnän kolme 1kv junioria 2.8., kaksi 1kv junioria 7.8. ja yksi 1kv junior 19.08.

Kävin 28.10. jälkeen vielä muutamana päivänä pesimäpaikalla, mutta paikka oli hiljainen eikä viimeisenä poistunutta pesinyttä 2kv koirastakaan enää näkynyt eikä kuulunut. Upeita kokemuksia antaneet ja pysyviä muistoja mieleen iskostaneet mustaleppälinnut ovat jättäneet jäähyväisensä ja lähteneet. Toivon mukaan ne selviävät muuttomatkastaan siten, että ensi vuonna päästäisiin taas keväällä kuulemaan koiraan laulua, seuraamaan onnistuneita pesintöjä ja iloitsemaan niiden viihdyttävästä seurasta.

Aarne

Ruoveden Taipaleenaukea sijaitsee Jäminkipohjassa ja siitä on muotoutunut keskeinen havainnointipaikka niin keväällä, kesällä kuin syksylläkin. Viime vuosien aikana olen löytänyt sieltä useita uusia lajeja Ruovedelle, mm. kuovisirri 2005, lyhytvarvaskiuru 2007 ja vuorihemppo keväällä 2008. Tänä vuonna olen keräillyt Ruoveden vuosipinnoja ja tämän vuoden antia Taipaleenaukean pelloilta on ensihavainnot mm. seuraavista lajeista: pikkujoutsen, meri- ja kanadanhanhi, sinisuohaukka, lapin- ja peltosirkku jne.

Syyskuun 12. päivä olin taas aamulla Taipaleentien varressa ja aluksi katsoin kiikareilla sinisuohaukkaa, joka ruderaatilla hypähteli siivet levillään ja näytti pitävän jotain jaloissaan, mutta lähti kuitenkin ilman saalista lentoon. Seurauksena tietysti, että kaikki pikkulinnut lentelivät ilmassa ja ääntelivät ajoittain: kiuruja 15, niittykirvisiä kymmenkunta, pari kertaa lapinkirvisen ääntä ja muutamia äänteleviä pajusirkkuja. Tuulihaukkoja istui pylväiden poikkitangoilla 2, variksia ja naakkoja oli joka puolella useita satoja.

Peltoalueen keskellä on noin 100 x 200 metrinen kosteikko- ja ruderaattialue, joka viime vuosina on ollut useiden muuttolajien pysähdys- ja levähdyspaikka. Ruderaattia ympäröivä alue puitiin edellispäivänä, joten päätin mennä komppaamaan kyseisen kosteikon. Koska sinisuohaukka oli juuri putsannut sen pikkulinnuista, ei sieltä näyttänyt löytyvän mitään.

Kiersin kuitenkin vielä pari kosteaa lammikkoaluetta ja yhtäkkiä jaloista lennähti äänetön pieni kurppa, joka siirtyi vain kolmisen metriä, katsoi häiriön aiheuttajaa hetken ja jatkoi vielä kymmenisen metriä eteenpäin vähän korkeampaan rudeen suojaan. Tämä oli Ruovedellä vasta toinen havaintoni jänkäkurpasta ja laitoin innostuneena tietoa paikallisille harrastajille. Kun soitot/viestit oli hoidettu, jatkoin matkaa ja muutaman askeleen päästä ponnahti ilmaan isokokoinen kurppa, joka ähkäisi vaimeasti ja lensi matalalla laskeutuen sänkipeltoon, jolloin pyrstön valkoisuus näkyi hyvin, heinäkurppa! Siitäkään ei ole aiempia havaintoja Ruovedeltä kuin pari kertaa. Olipa huima alku päivälle! Taas tuli laitettavaksi uutta lintutietoa muille harrastajille. Paikalle tulivat Heikki Saarnio ja Tapio Tuomenoja, joiden kanssa käytiin läpi alue parin tunnin päästä ja linnut näkyivät hyvin vaihtaessaan hieman paikkaa.

Väliin poikkesin Ruhalassa, jossa Kalkon Olavin ja Tuomenojan Tapion kanssa katseltiin mustaleppälintujen liikkeitä. Niitähän on vielä pesinnän jäljiltä ainakin 4 eri yksilöä paikalla: kahdesti pesineet koiras ja naaras sekä ensipoikueen 2 seniorinuorukaista. Eihän muleleita pääse Pirkanmaalla edes joka vuosi näkemään, joten nyt on otettava niistä kaikki näkemisen ilo irti. Niitä näitä puhellessa sivuttiin myös Taipaleenaukeaa, käytiin läpi päivän kurppalöydöt sekä esitin myös paikan unelmani nuoresta komeasta kaulurilla varustetusta punaruskeanhehkuvasta ja helposti tunnistettavasta arosuohaukasta useiden sinisuohaukkojen jatkoksi. Mutta tällaiset toiveet ovat usein vain keskusteluissa sivuttuja kaukaisia haaveita ja useimmiten jäävät toteutumatta.

Illalla poikkesin taas Jäminkipohjassa ja kävin näyttämässä päivänpinnoja keräävälle vanhalle Vossiilille ensin kuikan, sitten Taipaleenaukealla pensastaskun ja Joni Raivion liittyessä seuraan jänkä- ja heinäkurpan sekä Ruhalassa mustaleppälinnun. Niinpä meitä lähti Ruhalasta kolme päivään tosi tyytyväistä harrastajaa kaikki omille tahoilleen.

Kotimatkalla Ilkka Sahi soitteli tulevansa mökilleen Ruovedelle ja sovittiin tapaaminen missäs muualla kuin Taipaleenaukealla. Terveisiä vaihdettiin, katseltiin kurpparudetaattia, puhuttiin viime aikojen havainnoista, kunnes kuovin varoittelu ihan läheltä keskeytti jutustelun. Kiikaroitiin kuovia ja nähtiin, että varoittelun aiheutti jokin pienikokoinen suohaukka, joka lensi aivan sen vieressä. Aloin heti kaivaa autosta kaukoputkea, jolloin Ilkka jatkoi haukan katselua ja kuulin hänen huutava kovaan ääneen: arosuohaukka! Putki suorastaan lensi ojennukseen ja lintu löytyi helposti metsää vasten ja miten ollakaan, siinähän oli päältä kokonaan vaaleanharmaa ja alta valkoinen, pienikokoinen suohaukka ilman näkyvästi erikseen erottuvaa valkeaa yläperää ja ihanan pienet mustat kiilat käsisiiven kärjessä – arosuohaukka – vanha koiras! Se jatkoi kevyenoloista lentoaan kaakon suuntaan ja katosi metsäsaarekkeen taakse Lamminkylän suuntaan. Ilkka oli saanut myös kaukoputkensa katselukuntoon alta aikayksikön ja voiko hienompaa näkyä sen lävitse katsoakaan kuin vanha koiras arosuo ja vielä sponde Ruovesipinna! Lintu näytti vaihtavan suuntaa siten, että se ei välttämättä jatkanut muuttolentoaan, vaan käänsi vähän koilliseen kadotessaan. Kellohan oli jo 19, joten kohta olisi jo yöpuun aikakin. Puhelimeni oli soinut koko katselun ajan, mutta siihen ei löytynyt nyt vastausaikaa.

Kai siinä muutama riemunhuudahdus pääsi kummaltakin eivätkä jalatkaan varmaan olleet koko aikaa maassa ja tietysti pinnakättely kuului kuvioon. Aloin tärisevin käsin kirjoittaa viestiä lintutiedotukseen ja Ilkka hoiti paikallisharrastajille suunnatun infon. Samalla kertailtiin ja makosteltiin sitä, mitä tulikaan nähtyä. Arosuohaukkaa etsittiin lähipeltoalueilta, mutta uutta havaintoa ei tullut. Mutta ehkä aamulla, jos se jäi lähistölle yöpymään.

Huikean hieno päätös muutenkin mahtavalle syyspäivälle. Sinnikäs yrittäminen, hyvä ajoitus ja tuuri saivat taas erään unelman todeksi. Arosuohaukka oli osaltani Ruoveden pinna N:o 217 ja tämän vuoden Ruoveden pinna N:o 184.

Arosuo- ja kurppaterveisin

Aarne

Elokuun alussa kävin lähes päivittäin seuraamassa Ruoveden Ruhalassa mustaleppälintuparin pesintöjen edistymistä ja joka kerta fiilikset olivat mahtavat, kun sai seurata 8 eri mustaleppälinnun saalistustouhuja: pesivä n-pukuinen 2kv koiras ja naaras, kaksi ensipoikueen ”1kv-senioria” ja kolme toisen poikueen ”1kv-junioria” sekä pesimätön ilmeinen 2kv koiras, joka on vaihtanut pitkälle ad-pukuun. Kaikkia ei tietenkään näkynyt kerralla, mutta 4-5 eri lintua puolentunnin odottelulla oli helppoa, joskus kolmekin yhtäaikaa. Itselläni ei ollut kuvausvälinettä, mutta Olavi Kalkko kuvasi mustaleppälintuja muutamina päivinä ja häneltä sain myös täydentäviä lisätietoja eri mustaleppälintuyksilöistä. Hän näki 4. ja 7.8. kuvatessaan 7 eri yksilöä ja itse olen nähnyt 4.8. puolen tunnin ja 10.8. kahden tunnin kiikaroinnilla 6 eri lintua.

Elokuun alun jälkeen en nähnyt enää pesivän 2kv koiraan ruokkivan poikuetta.  Se oli tehnyt tyylikkäästi osansa kantamalla kahden (!!) hautomis- ja poikasvaiheen alun ajan uskollisesti ravintoa naaraalle ja vasta kuoriutuneille poikasille.  Nyt se saattoi keskittyä puvunvaihtoon.  Se oli pudottanut 31.7. tummat keskimmäiset pyrstösulat pois ja elokuun 4. päivä se näytti rähjäiseltä ja pyrstössä oli enää kaksi sulkaa. Alapuolelta se oli sivuilta tummentunut, jonkin verran harmaata päälaella ja siellä täällä, mutta muutoin vallitsi vielä naaraspuvun perusväritys.  Seuraavan päivän 5.8. iltana pyrstösulat olivat pudonneet, mutta hyvinhän siltä hyönteisten jahtaaminen onnistui ilman pyrstöäkin!  Se varoitteli 9.8. aidalla istuessaan kerttumaista tak-tak-tak –ääntä. Pyrstö oli kasvanut 10.8.-12.8. mennessä 2 cm:n pätkäksi, joten se saattoi seistä pystyasennossa, kun pyrstö ei ottanut vastaan.  19.8. pyrstö oli jo 3/4 täysimittaisesta ja vaihtuneiden kyynärsiipien ulkohyödyt olivat vaaleita, joten siiville muodostuu jo vaalea paneeli.

Kuva 1: Olavi Kalkko

Rengastettu 2kv sulkiva koiras, jonka rähjäisen olemuksen koristeena oli 4.8. vielä kaksi pyrstösulkaa, jotka seuraavana päivänä olivat jo pudonneet

Naaraalla sen sijaan riitti kiirettä.  Se ruokki koko ajan yksin kolmea kasvavaa poikasta, jotka äänekkäästi päästelivät lyhyehköä, kuivaa rätinää kerjätessään keltainen kita ammollaan herkkupaloja: kärpäsiä, sääskiä, perhosia, toukkia, terttuseljan punaisia marjoja ja mitä milloinkin naaras niille löysi. Kun kuului naaraan jatkuva kiivas varoittelu, tiesi että nuorten turvallisuutta uhkasi lähistöllä vaaniva kissa, yli lentävä nuolihaukka tai jokin muu luontainen vihollinen.  Ja kun oli hiljaista, niin tiesi sen, että oli pieni lepotauon aika.

Naaras lopetti toisen poikueen poikastensa ruokinnan reilu viikko sitten ja sen näkeminen on sen jälkeen ollut vaikeaa.  Itse en ole havainnut sitä 10.8. jälkeen. Olavi Kalkon mukaan se on aloittanut sulkimisen ja 19.8. sillä oli vain 2-3 pyrstösulkaa jäljellä, tummat olivat jo pudonneet.

Kuva 2: Olavi Kalkko

Huolehtiva naaras (r) ruokkii 7.8. toisen poikueen 1kv-junioria (r)

Nuoret, ensipoikueen 1kv-seniorit, joita parhaimmillaan näkyi yhtä aikaa 2 aidalla saalistelemassa, istuivat usein pitkiä aikoja paikallaan, väliin niiailivat, värisyttivät pyrstöään ja syöksyivät hyönteisten perään ja palasivat takaisin aidalle.  Kummallakaan niistä ei ole rengasta.  Muutaman kerran ne ääntelivät vaimeampaa pit-pit– ääntä, johon liittyi ihan lyhyt rätinä. Jossain vaiheessa ne myös kakistivat kurkkuaan ja oksensivat ulos jonkinlaisen hyönteisen siiven. Jos pesivä 2kv koiras osui yhtä aikaa aidalle, se saattoi hätistellä nuorempaa pois aidalta.

Kuva 3: Olavi Kalkko

Renkaaton ensipoikueen 1kv-seniori viihtyi 7.8. edelleen paikalla pesivän koiraan karkotusyrityksistä huolimatta

Niiden kanssa saattoi nähdä samaan aikaan paikalla myös toisen emolinnuista tai nuoremman, toisen poikueen 1kv-juniorin, jolla 5.8. mennessä töpöpyrstö oli kasvanut noin kolmeneljäsosaan ja 10.8. se näytti jo lähes täysimittaiselta.  Muutoinkin se alkoi muistuttaa vanhempaa sisarustaan, mutta suupieli oli vielä silmiinpistävän keltainen ja oikeassa jalassa kiilteli rengas. Rätisevästä kerjäilystä huolimatta se ponnahteli välistä ilmaan ja saalisteli itsenäisesti muiden mallin mukaan hyönteisiä. Näin 2.8. vielä 3 1kv- junioria suulissa yhtä aikaa parrun päällä, mutta 7.8. niitä oli todennäköisesti enää 2.  Vaikka niiden liikehdintä nopeutui päivä päivältä, laskeutuivat ne joskus maahan ja olivat siinä turhan pitkäänkin vaaroille altistuen.

Kuva 4: Olavi Kalkko

Toisen poikueen 1kv-juniorit (r) kasvoivat ja itsenäistyivät päivä päivältä.  Tässä kaksi niistä 7.8. naaraan hellässä hoivassa

Elokuussa olen toistaiseksi nähnyt 5 kertaa kehittyneemmän puvun koiraan, joka on ilmeisesti 2kv kuten pesiväkin n-pukuinen 2kv koiras.  Pukujen erot näillä koirailla ovat huomattavat. Komeampi koiras voisi olla edellisvuoden ensipoikueen ja pesivä koiras toisen poikueen, jolloin ikäero olisi noin 1-1.5 kk. Lisäksi sen ei tarvinnut panostaa jälkikasvun hoitoon. Tällä komistuksella on nyt selvät valkeat paneelit ja muutenkin siivet vaikuttivat maastossa aiempaa tummemmilta, kun osa käsi- ja kyynärsiiven sulista on vaihtunut. Otsa näyttää edestäpäin kapealti vaaleahkolta ja pyrstössä on muutama keskimmäinen tumma sulka kasvamassa.  Itse kuulin sen 12.8. ensi kerran varoittelevan kirjosieppomaista pit-pit-ääntä.  Leppälinnun tai mustaleppälinnun atrappiääneen tämä koiras ei ole reagoinut, kun taas pesivä pariskunta on reagoinut välittömästi. Tästä yksilöstä on Mika Ohtosen ottamia kuvia 14.7. ja seuraavat kuvat Olavi Kalkko onnistui saamaan 13.08.

Kuva 5: Olavi Kalkko

Komea sulkiva koiras tarkkailee 13.8. aidalla kuvaajan toimia – nyt on sopiva asento, vaikka naula hiertääkin jalkaa

Avoimen suulin ja navettarakennuksen välistä pääsee autosta seuraamaan, kuinka emolinnut tai nuoret linnut saalistavat neljältä takaseinän ikkunalta hyönteisiä.  Ne seisovat ikkunakarmilla ja sieppaavat nokkaansa ikkunalle ilmestyvän kärpäsen ja pyörähtävät nopeasti ympäri lasia vasten juostakseen salamannopeasti toisen hyönteisen perään ikkunan toisessa reunassa tai hyppäävät ikkunan yläosassa lentävän saaliin kimppuun.  Kopse vaan käy, kun siivet tai nokka napsahtelevat. Uusia hyönteisiä ilmestyy lisää koko ajan, joten sateisenakin päivänä saalistettavaa on tarjolla.  Väliin naaras lensi yläpuolen kattoparruille ruokkimaan kerjäävää poikasta, joka usein lensi nälkäisenä myös ikkunakarmille.

Uskon, että saamme seurata mustaleppälintujen puuhastelua vielä pitkään, vaikka nuorimmaisetkaan 1kv-juniorit eivät ole enää naaraasta riippuvaisia, pesivä 2kv koiras ja naaras vaihtavat pukuaan ja vaikka koiras välistä hätistääkin vanhempia 1kv-nuorukaisia.  Niillä ei vielä liene mitään kiirettä pois tutulta pesimäpaikalta, jossa piilopaikkoja ja hyönteisravintoa riittää.  Kuitenkin senjälkeen kun 1kv- juniorit alkoivat saalistaa itse ja naaras lopetti niiden ruokinnan ja samalla varoittelun sekä alkoi sulkia, mustaleppälintujen näkeminen lyhyellä tarkkailulla on vaikeutunut huomattavasti. Tilannetta seurataan edelleen. Viimeiset havainnot 19.8. ovat seuraavat: 2kv pesivä k (r) ja n (r) , komeapukuinen k,  2 1kv-senioria ja 1kv-junior (r).

Kun tällaisella paikalla käydään usein, se herättää huomiota ympäristössä.  Kuulin Heikki Saariselta Ruovedellä kiertävän jutun siitä mitä varten navetan ympärillä on useaan otteeseen nähty kameroin ja kaukoputkin varustautuneita lintuharrastajia.  Siellä pesii kuulemma tornipöllö!  Voi jos olisikin näin, niin kyllä trafiikki paikalle olisi ollut ihan toista luokkaa.  Nyt siellä pesi vain mustaleppälintu, joka tosin pesi kaksi kertaa.  Tiiran tietokannasta löytyi vain yksi aiempi kahden onnistuneen pesinnän tieto vuodelta 2001 Uudenkaupungin Hangosta, missä läheisellä suljetulla tehdasalueella mustaleppälintu pesii tiettävästi vuosittain.

Lopuksi ajo-ohje paikalle: Kt 66 Ruoveden Ruhalassa Seon kohdalla sininen kyltti Pöytäniemi, pikitietä 1.7 km ja vasemmalle jäävän vanhainkodin jälkeen heti oikealla olevan navettarakennuksen jälkeen käänny oikealle rakennusten taakse.  Tarkkailu ladon luota rinteestä tai sitten lähempää autosta.  

Aarne

Paikallinen lintuharrastaja Esko Lahtinen näki 4.5.2008 entisen emäntäkoulun navettarakennuksen katolla laulavan naaraspukuisen mustaleppälinnun ja sen jälkeen paikalle tulleet harrastajat huomasivat, että lintuja olikin kaksi. Ajoittain ne kisailivat keskenään. Koiras ajoi kiivaasti takaa naarasta ja lauloi välistä navetan katolla, mikä enteili mahdollista pesintää.  Tämän jälkeen pariskunnasta tehtiin havaintoja toukokuun aikana. Kesäkuun alussa nähtiin molempien menevän rakennuksen sisätiloihin ja kantavan ruokaa nokassaan, jolloin vielä varmistui, että pesintä oli edelleen käynnissä.

Heinäkuun alkupäivinä kävin pesimäpaikalla ja näin naaraspukuisia lintuja kerrallaan 1-2 yksilöä. Sitten 9. päivä tärppäsi! Aitauksella istui yhtäaikaa 3 naaraspukuista mustaleppälintua, jotka saalistivat kukin itsenäisesti hyönteisiä ilmasta ja maasta. Ja kun vielä illan päätteeksi aidalle ilmestyi puvultaan kehittyneempi mahdollisesti +2kv koiras, niin pesinnän onnistumisesta ei ollut enää epäilystäkään. Tällä koiraalla oli hieno puku: musta pää ja rintalappu, muuten harmaa, eikä siivillä näkynyt valkeita laikkuja, vaan ne olivat ruskeahkot. Tähän saakka seurasin lintuja auton ikkunasta eikä minulla ollut paljon kokemusta varsinkaan naaraspukuisista mustaleppälinnuista. Kaikki aiemmin muualla näkemäni mustaleppälinnut olivat olleet nopeita liikkeissään ja vähän aikaa näkyvillä.

Vierailin paikalla poikani Mikan kanssa 12.-14.7. ja silloin osoittautui, että nyt olikin menossa jo toinen pesintä! Naaras makasi tiiviisti pesässään ja koiras, joka kantoi sille ruokaa pesälle, olikin samannäköinen kuin keväällä eli naaraspukuisen näköinen! Näinollen paikalla oli pesivän parin lisäksi ainakin 2 tai 3  ensipesinnän nuorta lintua sekä tämä vanhemman näköinen koiras. Ja kun pesässä oli vielä kolme vastakuoriutunutta poikasta, niin kaikkiaan pihapiirissä oli yhteensä 8-9 eri mustaleppälintua!  Rainer Mäkelän mukaan kyseessä on Pirkanmaan toinen ja kolmas varmistettu mustaleppälinnun pesimähavainto.  Ensimmäinen on vuodelta 2006 Tampereen Hakametsästä, lisäksi on joitain sekapesintään viittaavia havaintoja.

Mika sai 14.7. kuvattua mustaleppälintuja ja ohessa on muutamia otoksia, kuvat 1-9 ja 11.

Kuva 1: Toista poikuetta lämmittävä naaras

Kuva 2: Toista poikuetta ruokkiva 2kv koiras ruoanhakumatkalla

Lisäksi aidalla näyttäytyi nuoria 1kv-lintuja enimmillään kaksi yhtä aikaa. Mahdollisesti niitä oli jopa kolme.

Kuva 3: Kaksi ensipesinnän nuorta 1kv lintua samassa kuvassa

 Kuva 4: ensipesinnän nuori 1kv lintu takaa (1.)

Kuva 5: ensipesinnän nuori 1kv lintu takaa (2.)

Kuva 6: ensipesinnän nuori 1kv sivusta (2.)

Kuva 7: ensipesinnän nuori 1kv edestä (2.)

Harvakseltaan näyttäytynyt puvultaan kehittyneempi koiras, joka on mahdollisesti +2kv, ei ilmeisesti ollutkaan osapuolena tässä pesinnässä.

Kuva 8: Koiras, joka ilmestyi aina salaperäisesti paikalle

Kuva 9: Sama komea koiras trukkilavan päällä

Tämän jälkeen olen käynyt tarkkailemassa mustaleppälintukoloniaa päivittäin, joskus parikin kertaa päivässä ja tunteja siellä on vierähtänyt lähes kolmekymmentä, ihan hieno tapa viettää lomaansa. Lähes joka kerta on näkynyt pesälle ruokaa kantava koiras, loppupäivinä myös naaras. Ne ovat keränneet hyönteisiä ilmasta, maasta, seinämiltä, viherkasveista ja pensaista ja usein on näkynyt pieni vihertävä toukka roikkuvan nokassa. Pesivä pariskunta liikkuu nopsaan eivätkä ne aikailleet pitkään yhdessä paikassa. Katoamistemput olivat ällistyttäviä, niihin ei pystyisi parhaimmatkaan taikurit. Mutta kun tiesi missä pesä on, niin yleensä huomasi niiden lennon pesälle ylös tai sieltä alas.

Nuoret linnut, joita oli kaksi tai kolme, ovat olleet erittäin yhteistyökykyisiä. Niiden lempipaikka on rakennuksen ja suulin välissä oleva aitaus ja sen kulmassa seisova trukkilavakasa. Ne istuvat yleensä kasan päällä tai aidalla parhaimmillaan puolikin tuntia näkösällä ja ihmettelevät vieressä tirskuvia varpusia tai muita ohi lentäviä siivekkäitä. Välillä ne putoavat alas tai pyrähtävät ylös hyönteisten perässä. Joskus ne katoavat suureen suulirakennukseen, jonka seinämillä ja ikkunoilla on runsaasti kärpäsiä ja joka tarjoaa suojaa sateella. Puvultaan kehittyneempi koiras ilmestyi aina salaperäisesti paikalle, näyttäytyi alkuun hyvin lyhyesti, mutta pariin otteeseen se liikkui aidalla pitemmän aikaa. Tämän koiraan näin 9.7., 13-14.7. ja 16-17.7. Sen rooli pesinnässä on vielä arvoituksellinen.

Tiedustelin poikasten rengastajaa, mutta 20.7. kuulin että Pekka Lehmusvuori oli käynyt Heikki Saarisen pyynnöstä 19.7. pesällä ja hän on ilmoittanut rengastaneensa 3 poikasta, jotka silloin olivat viikon ikäiset. Tämä toinen poikue lähtenee lentoon heinäkuun loppupäivinä.  Kun 26.7. menin paikalle, oli siellä Lehmusvuoren lisäksi Jyrki Savolainen, joka pyydysti verkoilla ja rengasti molemmat pesivät emolinnut.  Näinollen rengastamatta on vielä toistaiseksi 1. poikueen nuoret sekä +2kv koiras.

Emojen rengastusta seuraavana aamuna 27.7. en nähnyt koirasta, vaan ainoastaan naaras kantoi ruokaa pesälle.  Tällöin huomasin ensi kertaa, että naaras vei nokassaan terttuseljan pieniä punaisia marjoja useaan kertaan pesälle.  Myös ensi kertaa kuulin kunnolla, kun naaras varoitteli useasti vaimeahkoa kirjosieppomaista pit-pit-pit-pit- ääntä sekä perään kerttumaista tak-tak-tak-tak- maiskutusta.  Ja vaikka sen nokka oli täynnä hyönteisiä, niin varoitusääntä kuului ja kurkku näkyi liikkuvan samaan tahtiin.  Iltapäivällä näyttäytyi myös vähän apaattisen näköinen koiras, joka seisoi aidalla yhdellä renkaattomalla jalalla, ojenteli rengasjalkaa ja laitoi sen aina vatsaansa vasten.  Ruokailuun se ei enää osallistunut.  Naaras varoitteli ja ruokki poikuetta, joka ilmeisesti oli jo osittain lähtenyt tai lähdössä pesästä.  Näin naaraan kanssa myös yhden ensipoikueen 1kv linnun, joka oli eri yksilö kuin aamulla näkemäni.

Poikkesin lyhyesti 28.7. illalla takapihalla ja heti kuulin rajusti hätäilevän mustaleppälintunaaraan, joka lennähteli katolla.  Syy varoitteluun selvisi pian, sillä ison navettarakennuksen päässä olevan matalan osan katolla näin harmaan kissan, jonka olin jo joskus aiemminkin ajanut pois piha-alueelta.  Kissa sai lähdön ja naaras rauhoittui.  Huomasin naaraan vievän pari kertaa ravintoa pesintäpaikalle, mutta muita mustaleppälintuja en tavannut.

Olavi Kalkko oli 29.7.2008 heti aamusta kuvaamassa mustaleppälintuja.  Hän seurasi ja kuvasi pesivän parin ruokintatouhuja ja oli todistamassa toisen poikueen pesästä lähtöä klo 10.05, jolloin poikaset lensivät ylhäällä sijaitsevalta pesäorrelta alas trukkilavakasalle, joka oli rakennuksen syvennyksessä.

Kuva 10: Juuri pesästä lähtenyt mustaleppälinnun poikanen 29.7.2008. Foto: Olavi Kalkko

Yksi pesäpoikasista, ikä 15-16 vrk, tuli ihmettelemään ulkomaailman menoa sympaattisen terhakkana ja töpöpyrstöisenä sekä liian väljä rengas jalassa. Myöhemmin emo houkutteli sen takaisin pesäsyvennykseen turvaan.

30.7.-1.8. mustaleppälintuja ei juurikaan ole näkynyt.  Emot houkuttelivat pesästä lähteneet nuoret rakennuksen sisäsosiin, jossa on ilmeisesti riittävästi hyönteisravintoa.  Niinpä niillä ei ole tarvetta liikkua rakennuksen ulkopuolella.  Ehkä senjälkeen kun nuoret osaavat saalistaa itsenäisesti, ne tulevat näkyville. Tarkoitus on vielä seurata, miten toisen pesinnän poikueella menee ja raportoida siitä erikseen.

Kuva 11: Rakennus, jonka pihapiirissä mustaleppälintupari pesi kahdesti peräkkäin

Mustaleppälintuja voi seurata tämän käytöstä pois jääneen navettarakennuksen takaa rinteessä olevan punaisen ladon edustalta, josta ei aiheudu juurikaan häiriötä linnuille. Auton voi jättää ladon taakse. Rakennus sijaitsee Ruhalassa Pöytäniementien varressa vastapäätä vanhainkotia.  Tämän navettarakennuksen katolta on olemassa myös yksi aikaisempi havainto naaraspukuisesta mustaleppälinnusta ajalta 25.-28.08.2005. Tuolloin useimmat alueen harrastajat saivat lajin Ruoveden pinnoihinsa.

Mustaleppälintuja tarkkaillessa havaitsin myös muita lajeja aivan pesimäympäristön lähistöllä. Pesiviä lajeja olivat ainakin: punarinta, keltasirkku, haarapääsky, varpunen, herne- ja pensaskerttu, rautiainen sekä punavarpunen. Päivittäin näkyi varis, harakka, naakka, sepelkyyhky ja lokkeja. Sääksi lensi ylitse 22. ja 24.7. kala kynsissään ja lähes päivittäin lensi ohitse äänekkäitä pikku- ja isokäpylintuja. Käenpiika kiikitti metsikössä 25.7.

Hienoimpana oheistapahtumana jäänee kuitenkin mieleen, kun 15.7. poistuin mulelipaikalta ja päätin käydä vielä klo 21.45 tsekkaamassa lähellä olevan Pöytäselän. Selkikarilta löysin vanhan pikkutiiran, joka oli minulle uusi Pirkanmaan pinna sekä uusi laji Ruovedelle. Valitettavasti se ei viipynyt paikalla pitkään, koska lähelle tullut kalastusvene ajoi karilta tiirat lentoon ja pikkutiira hävisi yhden kalatiiran seurassa korkealla lounaaseen. Pikkutiiraa katsellessa sen vieressä piipersi kaksi vanhaa suosirriä, joita sitten seuraavana päivänä muutti enemmänkin.

Aarne

Useimmilla kokopäivän retkillä pidän kirjaa kaikista lintulajeista, jotka kuulen tai näen.  Eilen 22.5. lähdin liikkeelle vasta klo 8, johon mennessä olin “hoitanut” Juupajoelta muistioon jo kotipihan lajit mm. peukaloinen, punarinta, kirjosieppo, 4 rastaslajia jne.  Viereisen Kuivajärven tsekkaamisen jälkeen ajoin Susimäen ls. alueelle, joka on Ruoveden puolella.  Sieltä on mahdollisuus lisätä lajimäärää metsälajeilla.  Paikalla on tavattu aikaisempina vuosina mm. pikkusieppo ja idänuunilintu, mutta vielä ne eivät olleet saapuneet.  Töyhtötiainen, hippiäinen, puukiipijä, palokärki, käpytikka, närhi, korppi, vihervarpunen, järripeippo ja käki ainakin listautuivat sieltä.

Siikakangas soramonttuineen on mielenkiintoinen paikka ja sieltä saa lähes päivittäin mm. leppälinnun ja kangaskiurun.  Nytkin kangaskiuru lensi heti autosta noustuani ylitse äännellen ja laskeutui paikalle, josta se on laulanut pitempään. Jäminkipohja peltoaukeineen ja vesistöineen on tuottavin pinnarasti.  Vielä viime päivinä Taipaleenaukealta on löytynyt tavallisten lajien lisäksi mm. kapustarinta ja pikkukuovi. Nyt ei näkynyt meriharakoita, jotka piileksivät jossain Jäminginselän rannan tuntumassa ilmeisesti pesimäaikeissa.  Kiuru, kottarainen sekä keltavästäräkki löytyvät pesimälajeina helposti ja tuulihaukka avittaa väliin lentämällä yli peltoaukean.  Parina päivänä on aukean pohjoispäässä laulanut Ruoveden ainoa tiedossa oleva peltosirkku, jonka sulosointuinen ääni on mannaa korvalle.  

Jäminginselkä, varsinkin Pärjanojansuu on keskeinen vesi- ja rantalajeihin liittyvä tarkkailupaikka.  Nyt kun vedenpinta on ollut korkealla lajivalikoima on ollut niukka.  Isokoskelo, telkkä, kuikka, haapana, valkoviklo ja liro ovat jokapäiväisiä ja tietenkin myös alueella luppoilevat laulujoutsenet, joita laskin yhteensä yli 200.   Jäminginselän vehreät rantalehdot ovat laululintujen suosimia ja siellä lauloivat  pensas-, mustapää- ja lehtokerttu, jotka ovat viime päivien uusimpia saapujia.

Poikkeaminen Ruhalaan on välttämätöntä, koska siellä on mustaleppälintu aloittanut pesinnän ja nytkin koiras lauleskeli katolla ja naaraskin näyttäytyi.   Ruhalassa on myös Pöytäniementien ja Vilppulantien välissä peltoaukea, joka on varmin paikka löytää keräkurmitsa.  Nyt niitä ei näkynyt, mutta parina edellispäivänä paikalla levähti ja ruokaili 10 ja 4 keräkurmitsan parvet.  Pikkukuovi sentään isokaimansa kanssa löytyi pellolta, jossa juoksenteli myös useita kivi- ja pensastaskuja.

Kautunvuolle, Pöytäselkä, Kotvionniemi ja muut keskustan alueet mm. koulunranta, Runegerginlähde ja Pappilanlahti olivat seuraavat kohteet.   Pöytäselkä on satavarma kaakkuripaikka, jonne ympäristön pesivät linnut tulevat kaakattaen ruokailemaan ja vilvoittelemaan.  Myös lokkilajit hoituvat sieltä, ellei niitä sitä ennen ole löytynyt pelloilta.  Kotvionniemi on hyvä muutontarkkailupaikka, vaikka asutusrakentaminen on heikentänyt näkymäalueita vesistöön.  Sieltä näkee paikoittain vesistöalueen hyvin ja rannoilta voi löytää myös kahlaajia satunnaisesti.  Pikkutylli pesii siellä, mutta en lähtenyt sitä komppaamaan.  Koulunrannassa lauloi satakieli ja useilla retkillä sieltä tapaa pikkutikan.  Pappilanlahdelta löysin vuoden ensimmäisen harmaasiepon ja sitä katsellessa alkoi kuulua pyrstötiaisen varoittelua.  Pian lintu ilmestyikin tienvarteen ja lensi sen toisella puolen olevan mökin alueelle. Vielä oli poikettava Ruojärvellä, jossa lauloi useita ruokokerttusia sekä Risujärvellä, jonka pelloilta löytyi kulorastas ja ilmassa soidinsi metsäviklo.  Itse Risujärvi on umpeenkasvanut, avointa vesialuetta on vähän ja pesivät vesiäiset ovat vaikeasti löydettävissä.  Kun em. Ruoveden paikat oli koluttu, niin pinnalistalle oli kertynyt vähän yli 80 lajia. 

Iltapäivällä kävin vielä Juupajoen paikkoja läpi ajamalla ensin Musturinsuon ja Sauvasuon metsätaipaleen kautta Korkeakoskelle ja Salokuntaan.  Tuohon aikaan useimmat kohdelajit ovat vaikeasti tavoitettavissa, joten puutelistalle tuli mm. pohjan- ja harmaapäätikka, pohjansirkku ja kuukkeli.  Kanalinnuista sentään pyy ja teeri lennähtivät auton edessä, mutta tällä kertaa metsoa ei näkynyt. Myös Korkeakosken kesykyyhkyt pysyivät piilossa.  Salokunnassa Lutunjärven pohjoispää tarjosi vakiolajistoaan: nokikana, tavi, haapana, tukka- ja punasotka, silkkiuikku sekä taivaanvuohi.  Sensijaan paikalla pesivät heinätavi ja lapasorsa eivät näkyneet pitkän ruohikon seasta. Törmäpääsky löytyi järven yllä kiertelevästä pääskyparvesta.   Pikkulokkeja pörräsi yli sadan linnun parvi hyönteisjahdissa selällä, joukossa joitain kymmeniä kalatiiroja. Uusia lajeja ei enää ilmaantunut yrityksistä huolimatta, joten kun illalla lensi vielä lehtokurppa piiskuttaen ja kurnuttaen, oli koko päivän lajisaldo jo 94.  Tänä keväänä se on suurin lukema näiden kahden kunnan alueelta.  Jotta pääsisi yli sadan täytyisi lähteä joko aamulla aikaisemmin liikkeelle tai poiketa vaikkapa Orivedellä tai Virroilla.

Aarne