PiLY:n retkiblogi

Aspinniemi on ollut tänäkin vuonna kesän kääntyessä lopuilleen hyvin miehitetty staijipaikka. Mitään kovin voimakasta muuttoa paikalta ei vielä toistaiseksi ole nähty, mutta aina jotakin mukavaa sattuu kiikareihin ja kaukoputkiin. Lisäksi mukavassa porukassa hiljainenkin muuttopäivä kuluu nopeasti.

Loppukesän havaintoihin on kuulunut mm. kahlaajia ja vesilintuja. Kahlaajien määrä on tosin ollut melko vähäinen. Usein elokuussa karilla tavattu karikukkokin on jäänyt puutelistalle. Karikukkoa olisi kovasti kaivattu jo päättyneessä sisämaayhdistysten välisessä elonkorjuukisassa, jossa PiLy sijoittui komeasti hopeasijalle. Karilla oli kuitenkin elokuun ensimmäisenä päivänä kolmen pulmussirrin parvi. Pulmussirrit ovat aina Pirkanmaalla harvinaista herkkua.

Aspilla voi ottaa rennostikin kuten Viertolan Kirsi© Kuva Jukka T. Helin

Vesilintupuoli on koostunut tietenkin pääosin paikallisista kuikista, kaakkureista, silkkiuikuista ja härkälinnuista. Tähän mennessä vain melko pieniä lähinnä yksittäisiä sorsalintuparvia on näkynyt muuttavina merkkinä syksyn alkamisesta. Alussa sorsalintumuutto painottui jouhisorsiin, mutta viime päivinä on havaittu myös haapanoita. Mustalintuja kiertelee Näsijärvellä useasti ilman varsinaista päämäärää. Tällainen epäjohdonmukainen kiertely ja lentely pitkin Näsijärven pintaa kuuluu olennaisesti mustalintujen elämäntapaan ennen varsinaista ponkaisua muutolle yli Pyynikinharjun.

Yksinäisen staijarin ystävä© Kuva Jukka T. Helin

Loppukesän ja alkusyksyn aikana on tapahtunut joitakin mieleenpainuvia lintutapahtumia. Yksi tällainen oli varsin aikaisen nuoren pikkukajavan kohtaaminen Eero Niinikosken kanssa 19.8. Katselimme melkoisen hiljaista Näsijärveä tarkkaillen kuitenkin lokkilintuja. Yhtäkkiä äkkäsimme harmaalokkia pienemmän lokkilinnun, jolla oli selkeä w-kuvio, lähestyvän Siilinkarin takaa.

Lokkilintu lensi lähemmäksi ylittäen Siilinkarin. Se lensi suoraan Aspinniemeä kohti jonkin matkaa, mutta kääntyi sitten itään kohti Koukkukaria. Se näytti seuraavan hetkisen kalastajavenettä, joka oli liikkeessä Koukkukarin suunnalla. Pystyimme havainnoimaan lintua hyvässä valaistuksessa. Lintu teki myös muutaman syöksyn, jossa ratkaisevat tuntomerkit näkyivät selkeästi. Pikkukajavan näkeminen Pirkanmaalla on aina huippuhetki -ja etenkin kajavan näkeminen näin aikaisin elokuussa oli yllättävän hieno kokemus. Kajava suunnisti sitten Niihamanselän suuntaan kadoten meiltä näkyvistä Koukkuniemen taakse. Kajavaa ei sen koommin nähty -kaiketi se jatkoi muuttoaan pois Pirkanmaalta.

Kukkiva Aspinniemen staijipaikka© Kuva Jukka T. Helin

Toinen kokemus, joka jättää jotakin mielensopukoihin, on merikihuparven havaitseminen. Merikihu on tavallinen laji, mutta Pirkanmaalla ja sisämaassa yleensäkin sen tapaamisessa on jännitystä. Jo yksittäinen kihu on kokemus sinänsä, mutta kihuparvi on suuri kokemus. Kihujen taitavaa lentelyä ja kisailua lokkien kanssa on aina mukava seurata. On jopa yllättävää, että kihu kykenee saamaan yleisen hälytyksen aikaan harmaalokkienkin joukossa. Usein juuri harmaalokkien nouseminen Siilinkarilta tai Koukkukarilta ilmaan paljastaa kihun tai jonkin muun pedon lähestyvän.

Sain seurata Eero Niinikosken ja Olavi Kalkon kanssa Aspinniemestä käsin elokuista kihuparvea, joka koostui kahdesta tummasta yksilöstä ja yhdestä vaaleasta yksilöstä. Parvi lenteli hitaasti pitkin Näsijärveä ja katosi kuten pikkukajavakin lopulta Niihamanselän suuntaan.

Yhtenä päivänä tuli myös nähtyä jo perinteiseksi muodostunut syksyinen näytelmä, jonka päätähtenä esiintyi aikuinen merikotka. Merikotka lähestyi Siilinkaria, ja lokit ampaisivat ilmaan. Jotkut lokit ovat kuitenkin yllättävän rohkeita. Ne eivät tunnu käsittävän, miten nopea tuollainen suurikokoinen merikotkakin voi olla. Merikotka on jo useana syksynä käyttänyt ravinnokseen harmaalokkien lihaa. Nytkin merikotka kääntyi nopeasti ja iski yhtä liian lähelle jäänyttä harmaalokkia. Harmaalokki tipahti veteen, josta merikotka raahasi sen kynsissään Siilinkarille. Jostakin syystä merikotka kuitenkin jätti aikeensa kesken ja jätti harmaalokin Siilinkarin kiville poistuen itse itää kohti. Häiriintyikö sitten liikaa vieressä rääkyvistä variksista? Näimme Aspinniemestä käsin, miten loukkaantunut lokki pystyi vielä kipittämään kallioilla parempaan suojaan, vaikka oli saanut osansa merikotkan kynsistä. Pitkää ikää sillä tuskin oli odotettavissa.

Harmaalokki itse roskaajien tarjoamalla aterialla© Kuva Jukka T. Helin

Muuttohaukkoja tapaa Aspinniemen syksyinen staijari säännöllisesti. Muuttohaukka saattaa usein tulla suoraan järven yli. Tai sitten se ilmaantuu kuin tyhjästä yläilmoista! Näin tapahtui elokuun lopussa. Aspinniemessä lenteli väsyneen oloinen kiuru. Se jäi kököttämään kivenkoloon aivan rannan tuntumaan. Sitten se lähti lentämään väsyneen kiurun lentoa Lapinniemen suuntaan aivan veden pinnassa. Seurasin sitä kiikarilla. Yhtäkkiä kiuru näytti tipauttavan itsensä veteen. Huusinkin muille:” Miksi kiuru laskeutui veteen?”. Sitten vasta älysin muiden kanssa, että aikuinen muuttohaukkakoiras oli muuttomatkallaan ampaissut jostakin korkealta ja iskenyt kiurua siten, että kiuru putosi veteen.

Muuttohaukan ravinto kiuru © Kuva Matti Sulko

Muuttohaukka lensi uudelleen kiurun luo ja nappasi sen kynsiinsä. Sitten komea haukka lensi Tampellan korkean piipun taakse syömään saalistaan.  Ateriointi ei kestänyt kuin tovin ja haukka ilmaantui jälleen esille kaarrellen muutaman kerran ennen muuttolennon jatkumista lounasta kohti.

Muuttohaukka ei varmaankaan voinut vastustaa väsyneesti räpiköivän kiurun näkemistä otollisesti alapuolellaan, vaan vaistomaisesti syöksyi nauttimaan pientä välipalaa. Kiurun kannalta tämä oli tietenkin hyvin surullinen tapahtuma, mutta Aspinniemen staijareille muuttohaukka tarjosi jälleen yhden ikimuistettavan kokemuksen.

Muuan sumuinen aamupäivä elokuussa oli myös merkittävä, kun ajatellaan pirkanmaalaisia lintuhavaintoja. Tarkastelin sumun läpi Siilinkaria ja havahduin näkemääni. Karilla istui kallion ja kivet täyttäen 165 mustavalkoista meriharakkaa. Hetken päästä karille laskeutui vielä 60 meriharakan parvi. Karilla oli näin ollen näkyvissä 225 meriharakkaa, mikä on ennätyksellinen määrä Pirkanmaalla. Karin toista puolta ei näe Aspinniemestä ja sinne voi hukkua lukuisasti lintuja. Näin ollen meriharakoita saattoi olla enemmänkin kuin tuo 225. Mutta, koska meriharakkaparvi ei lähtenyt lentoon karilta, tarkkaa määrää en kyennyt laskemaan.

Utuinen Siilinkari ja meriharakoita© Kuva Jukka T. Helin

Eräänä päivänä sain havainnoida mielestäni varsin omituista tapahtumaa. Pitkin järven pintaa lensi kolmen pikkukuovin parvi. Ne näyttivät aivan selvästi pyydystelevän järven pinnasta jotakin. Kuovit jäivät myös aika ajoin hetkeksi lekuttelemaan veden pinnalle. Sitten taas yhtäkkiä parvi kohosi korkeuksiin kierrellen siellä aikansa. Hetken kuluttua kuovit tulivat alas ja tuo kiertely edestakaisin aivan veden pinnassa jatkui. Tätä toistui pitkään. Tuona päivänä oli ilmeisesti lentomuurahaisia runsaasti lentelemässä veden pinnan päällä. Pikkukuovitkin halusivat kaiketi saada osuutensa niistä. Myös lokit käyttäytyivät samalla tavalla. Jossakin vaiheessa pikkukuovit lentelivät veden pinnassa yhdessä lokkien kanssa samassa rintamassa.

Aspinniemi antaa lähes päivittäin kokemuksia, kun vain jaksaa staijailla joskus hiljaiselta näyttävää järvenselkää ja rantoja. Kun syysmuutto todella käynnistyy, nähtävää riittää entistä enemmän. Aspinniemi on oiva paikka tulla seuraamaan paikallisia ja muuttavia lintuja. Aspinniemeen ovat kaikki tervetulleita kantastaijareiden joukkoon. Siellä voi vain tulla poikkeamaan. Joten nähdään toisemme hyvällä pirkanmaalaisella lintupaikalla Näsijärven rantamilla!

Jukka T.

Lauantaina 9.5. pidettiin valtakunnallinen BirdLife Suomen järjestämä Tornien taisto -niminen leikkimielinen kisailu. Lintuharrastajat olivat voineet koota joukkueen ja varata lintutornin kisaa varten. Pappilanniemen uusi viime syksynä talkoovoimin valmistunut lintutorni sai myös miehityksen. Orivesiläiset puuhaihmiset Eila Smolander ja Kimmo Karppinen, Juupajoen lintukunkku Aarne Ohtonen ja Pilyn puheenjohtaja allekirjoittanut Jukka T. Helin muodostivat joukkueen ja lähtivät kisailemaan. Koska torni oli mukana nyt ensi kertaa, oli vaikeata määrittää tavoitetta. Päädyttiin kuitenkin siihen, että pyrittäisiin saamaan kokoon 60 lajia.

Liroja oli runsaasti Pappilanlahdella©Kuva Jukka T. Helin

Niinpä laitoin kellon soittamaan kisa-aamuna jo kolmelta. Jännitystä kohotti se, että kisapäiväksi oli luvattu kurjaa säätä ja jopa paikoin rankkasadetta. Mutta aamuyö näytti vielä aivan hyvältä, kun katsoin ikkunasta ulos. Sinistä taivastakin oli näkyvissä.

Aamupalan jälkeen ja eväät reppuun pakattuani lähdin ajelemaan Orivedelle Pappilanniemen suuntaan. Olinkin paikalla kisailijoista ensimmäisenä. Seuraavaksi saapui Ohtosen Aarne ja sitten Karppisen Kimmo. Juuri ennen kisan alkua Smolanderin Eilan juoksuaskeleet kuuluivat pitkospuilta tornille. Eila pomppasi notkeasti torniin ja tokaisi:” Enpä myöhästynyt!” Eila oli ennen kisa-aamua kantanut huolta varsin aikaisesta herätyksestä, mutta hän tuntui olevan kyllä kisakunnossa. Eilalle uskottiin myös kunniakas sihteerin tehtävä.

Aamuvarhainen sää oli yllättävän hyvä kisasää. Ajoittain tuulikin oli melkoisen hiljaista. Kahlaajia ja vesilintuja oli aamusta paikalla hyvin. Lisäksi viiden aikoihin Pappilanselällä lenteli komea kolmensadan pikkulokin parvi “käkättämässä”. Kaulushaikara puhalteli Pappilanselän takaa.

Pikkulokkipariskunta©Kuva Jukka T. Helin

Olimme Aarnen kanssa edellispäivänä pohjustaneet kisaan. Tuolloin vesilinnut olivat lähes kadoksissa. Mutta nyt jouhisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka ja heinätavi löytyivät yllättävän helposti. Selällä uiskenteli kuikkia ja kaakkureita. Tukkakoskelot ja yksi härkälintukin havaittiin. Samaten kahlaajia oli hyvin. Aivan alussa Pirkanmaalla ja Orivedellä muuttoaikanakin harvalukuinen punajalkaviklo äänteli ja lenteli tornin lähituntumassa. Liroja ja suokukkoja kuljeskeli luhdalla sinne sun tänne. Valkoviklon ääntä kuului. Ja lopulta myös mustaviklo laskeutui muutolta luhdalle, kun sää huononi keskipäivää kohti.

Yhdessä vaiheessa taivaalta kuului upeasti kolmen pikkukuovin päästämä tyypillinen “luritus”. Parvi laskeutui lahdelle lepäilemään. Metsäviklon havaitseminen oli yllättävän hankalaa, vaikka alueella on ainakin kaksi reviiriä. Lopulta sekin onnistui. Rantasipit ja taivaanvuohet olivat sitä vastoin paremmin äänessä ja näkyvissä.

Mustaviklo on aina yhtä upea näky©Kuva Jukka T. Helin

Pappilanniemessä on runsaasti laululintuja, mutta nämä linnut eivät oikein tuntuneet kuuluvan torniin tai sitten ne eivät olleet äänessä. Sirittäjä ja mustapääkerttu tulivat kuitenkin ruksatuiksi, mutta esimerkiksi jonkin matkan päässä laulanut laulurastas ei millään ilveellä kuulunut torniin asti.

Jossakin vaiheessa tornin ohi muuttanut keltavästäräkki nosti tunnelmaa, jota tiedot lähestyvästä sateesta alkoivat laskea. Taivas alkoi tummua etelän ja lännen suunnalla. Tuuli voimistui tuntuvasti aamuisesta. Taivas repesi tuulimyräkässä hieman yli puoliyksitoista.

Suokukkokoiraita juhlapuvussa©Kuva Jukka T. Helin

Eila oli miehensä Olavin kanssa varautunut pahimpaan ja hommannut torniin päivänvarjon tapaisen sateensuojan. Se avattiin, ja Eila tarttui pitämään varresta kiinni, jotta varjo pysyisi tuulessa tornin lattialla. Tosin varjoa piti paikallaan myös painava kivijalka.

Sade oli hetken aikaa melkoisen rankkaa. Tuuli heitti pisarat ikävästi torniin staijareiden harmiksi. Eila taisi jossakin vaiheessa hieman vihjata, että “eihän täällä kai tarvitse olla ihan loppuun asti”. No -eihän sitä nyt kisaa kunnon harrastaja kesken jätä. Eilakin sai hyvää tuntumaa siihen, että lintuharrastus vaatii joskus melkoisia voimanponnistuksia ja kestävyyttä. Hyvin hän kuitenkin selviytyi.

Alkanut sade vaikutti siihen, että petolinnut olivat tiukassa. Sääkset kalastelivat kuitenkin lahdella sateesta piittaamatta ja kantoivat kalaa kynsissään eri suuntiin. Oli mukavaa seurata, miten sääkset yrittivät nousta sateessa ja tuulessa painava kala mukanaan veden pinnasta korkeuteen. Sääksien lisäksi petolinnuista saatiin ruksi ruskosuohaukasta ja nuolihaukasta.

Lapasorsa on korea sorsalintu©Kuva Jukka T. Helin

Kisan pelasti se, että sade ja tuuli alkoivat vasta melkoisen myöhään. Pappilanniemen tornista havaitsimme 72 lajia. Tämä ylitti asettamamme tavoitteen reilusti. Pirkanmaalla menestyi parhaiten Kangasalan Porrasvuoren joukkue, joka sai havaittua 81 lajia. Valtakunnallinen keskiarvo oli 65 lajia tornia kohti, joten tältäkin osin Pappilanniemen valkosiivet onnistuivat hyvin.

Ohtosen Aarne puhdistaa optiikkaa©Kuva Jukka T. Helin

Olimme kisan päätyttyä varsin tyytyväisiä saavuttamaamme tulokseen. Vähäinen märkä olo ja väsymyskään kahdeksan tunnin urakan jälkeen eivät tuntuneet lainkaan pahalta, kun suunnistimme kohti Lyytikkälää kalakeiton ja kahvin ääreen.

Joukkue mittelön päätyttyä Lyytikkälässä©Kuva Olavi Smolander

Kisan päätyttyäkin on oltava tarkkana. Oikea lintuharrastaja on aina valmis kohtaamaan uusia lajeja. Taivasta on tähyiltävä jatkuvasti. Tämäkin kuva on siitä hyvänä esimerkkinä. Kuvassa Kimmo Karppinen, Jukka T. Helin ja Aarne Ohtonen sekä eturintamassa Eila Smolander.  Aarnen katse kohoaa jo malttamattomasti uusiin tavoitteisiin.

Jukka T.

Aspinniemi on muodostunut meikäläiselle vakituiseksi staijipaikaksi loppukesäisin ja syksyisin. Aspinniemestä voi nähdä ja havaita yllättävän monipuolisen linnuston, vaikkakin metsälajit jäävät ymmärrettävästi vähiin. Aspinniemen ruderaattialueella ja soralla on vuosien aikana oleskellut pulmusia ja ainakin kerran tunturikiuru. Kivitaskuja viihtyy alueella vakituisesti kesäiseen aikaan. Pikkutyllejäkin on jopa pesinyt alueella, mutta mm. koiranulkoiluttajien vuoksi pikkutyllien pesimisrauha on rikkoutunut. Viimeaikaisia uusia tulokkaita ovat olleet pikkuvarpuset, joiden tsilputtelu piristää kivasti väsyneen staijarin mieltä. Tiklejäkin näkee ja kuulee alueella säännöllisesti.  Jokaisella käynnillä on suositeltavaa kävellä Aspinniemen pensaikkoalue ja sorakenttä läpi, koska sieltä voi löytää mukavia lajeja.

Näkymä Aspinniemestä Näsijärvelle©Jukka T. Helin

Aspinniemestä on jo kuluvana loppukesänä havaittu moinpuolisesti lintuja. On voitu ihailla aikuisia kahlaajia vielä upeissa juhlapuhuissaan. Räyskiä on ollut monena päivänä paikallisina Siilinkarin kallioilla harmaalokkien joukossa. Siilinkarille laskeutui myös kerran pirkanmaalaisittain isohko meriharakkaparvi, jossa oli 23 lintua. Meriharakkaparven joukossa oli lisäksi pikkukuovi. Tundrakurmitsat, isosirrit ja punakuirit ovat ilahduttaneet pitkään staijanneen mieltä.

Merimetsoja näkee Näsijärvellä kiertelevinä ja paikallisina eri luodoilla. Toisinaan merimetsoja havaitsee selvästi muuttavina. Aika usein merimetsot kuitenkin tuntuvat kiertelevän Pyhäjärven ja Näsijärven välillä. Vaikka merimetsoista on julkisuudessa pyritty tekemään hieman “rikollinen” laji, merimetsojen näkeminen Näsijärvellä sykähdyttää aina ja se on merkki alkavasta lintusyksystä. Saa sitten nähdä, koska laji yrittää pesintää Näsijärvellä.

Tämän loppukesän aikana ei ole vielä havaittu runsasta sorsalintumuuttoa Aspinniemestä käsin. Mutta se voi alkaa milloin tahansa lähimpien päivien aikana. Sääennusteiden osuessa nappiin sorsalintumuuttoa ja muutakin muuttoa näkynee jo tämän loppuviikon kuluessa. Tällöin kannattaa jokaisen pyrkiä lähtemään ainakin hetkeksi katsastamaan Näsijärven paikallista ja muuttavaa lajistoa.

Orastavasta vesilintumuutosta antoivat esinäkymää eiliset (25.8.) nähdyt mustalintuparvet. Näsijärveltä saattaa tavata hyvänä muuttopäivänä satamäärin mustalintuja paikallisina tai muuttavina parvina. Mustalintuparvet ovat usein levottomia ja lentelevät selällä edes takaisin vaihtaen paikkaa. Eilen havaitsin Eero Niinikosken, Veijo Viertolan ja Olavi Kalkon kanssa yhteensä runsaat 250 mustalintua. Suurimmassa parvessa, joka lähti alkuillasta muutolle, oli yli 150 mustalintua.

Merikihujakin on jo tähän mennessä nähty kolme. Kihujen näkeminen Näsijärvellä ja niiden syöksyminen lokkien kimppuun on aina jännittävä elämys. Merikihuja ja toivottavasti muitakin kihuja tullaan näkemään tulevina päivinä lisää, etenkin jos sääolot ovat suosiolliset.

Viime sunnuntaina (24.8.) nuori muuttohaukkanaaras muutti Aspinniemen ohitse koukaten välillä korpin kimppuun. Se lensi läheltä Aspinniemen ja Siilinkarin välistä ja jatkoi hetken korppia kiusattuaan kohti Pyynikinharjua kadoten näkyvistä. Kaupin vesitornista nähtiin iltapäivästä toinen muuttohaukka. Aspinniemi on hyvä paikka tavata muuttava muuttohaukka Pirkanmaalla. Kerran muuttohaukka tipahti jopa paikalliseksi Siilinkarille. Hetken karilla istuttuaan pere jatkoi muuttoaan.

Osoituksena Aspinniemen ja Näsijärven hyvästä lajivalikoimasta ovat myös päivänpinnamiesten tiuhat käymiset paikalla. Nämä pinnamiehet kyselevät jo aamulla aikaisin, mitä tällä kertaa olisi tarjolla. Joskus kaivataan härkälintua, isokoskeloa, merimetsoa tai vain punakylkirastasta. Tarve riippuu kulloisenkin päivän pinnatilanteesta. Päivänpinnamiehet ovat usein kiireisiä, koska lajeja on etsittävä monesta eri paikasta. Toisinaan rantaan poiketaan nopeasti juustonhakumatkalla tai muulla kauppareissulla. Kuitenkin tuntuu siltä, että ainakin jotkut päivänpinnamiehet alkavat viihtyä Aspinniemessä entistä pitempään.

Päivänpinnamies Johan Tast keruumatkalla Aspinniemessä©Jukka T. Helin

Aspinniemeen on jokainen tervetullut havainnoimaan muuttavaa ja paikallista linnustoa kantastaijareiden ja kantaistujien joukkoon. Toivon mukaan jo lähipäivät tarjoavat lintujen havainnoijille runsaan muuttosaldon.

Aspinniemeen tultaessa Kekkosentien alittavan tunnelin jälkeen on pystytetty pysäköintikieltomerkki. YIT:n kanssa on kuitenkin sovittu, että pysäköinninvalvojien ei pitäisi puuttua sellaiseen lintujen tarkkailemiseen, joka tapahtuu välittömästi auton vierestä. Näin Aspinniemeä kyetään edelleenkin käyttämään tehokkaasti Näsijärven linnuston havainnoimiseen. Tästä joustavuudesta kiitos YIT:lle!

Ja sitten vain rantaan kiikareiden ja putkien kanssa!

Jukka T.

Useimmilla kokopäivän retkillä pidän kirjaa kaikista lintulajeista, jotka kuulen tai näen.  Eilen 22.5. lähdin liikkeelle vasta klo 8, johon mennessä olin “hoitanut” Juupajoelta muistioon jo kotipihan lajit mm. peukaloinen, punarinta, kirjosieppo, 4 rastaslajia jne.  Viereisen Kuivajärven tsekkaamisen jälkeen ajoin Susimäen ls. alueelle, joka on Ruoveden puolella.  Sieltä on mahdollisuus lisätä lajimäärää metsälajeilla.  Paikalla on tavattu aikaisempina vuosina mm. pikkusieppo ja idänuunilintu, mutta vielä ne eivät olleet saapuneet.  Töyhtötiainen, hippiäinen, puukiipijä, palokärki, käpytikka, närhi, korppi, vihervarpunen, järripeippo ja käki ainakin listautuivat sieltä.

Siikakangas soramonttuineen on mielenkiintoinen paikka ja sieltä saa lähes päivittäin mm. leppälinnun ja kangaskiurun.  Nytkin kangaskiuru lensi heti autosta noustuani ylitse äännellen ja laskeutui paikalle, josta se on laulanut pitempään. Jäminkipohja peltoaukeineen ja vesistöineen on tuottavin pinnarasti.  Vielä viime päivinä Taipaleenaukealta on löytynyt tavallisten lajien lisäksi mm. kapustarinta ja pikkukuovi. Nyt ei näkynyt meriharakoita, jotka piileksivät jossain Jäminginselän rannan tuntumassa ilmeisesti pesimäaikeissa.  Kiuru, kottarainen sekä keltavästäräkki löytyvät pesimälajeina helposti ja tuulihaukka avittaa väliin lentämällä yli peltoaukean.  Parina päivänä on aukean pohjoispäässä laulanut Ruoveden ainoa tiedossa oleva peltosirkku, jonka sulosointuinen ääni on mannaa korvalle.  

Jäminginselkä, varsinkin Pärjanojansuu on keskeinen vesi- ja rantalajeihin liittyvä tarkkailupaikka.  Nyt kun vedenpinta on ollut korkealla lajivalikoima on ollut niukka.  Isokoskelo, telkkä, kuikka, haapana, valkoviklo ja liro ovat jokapäiväisiä ja tietenkin myös alueella luppoilevat laulujoutsenet, joita laskin yhteensä yli 200.   Jäminginselän vehreät rantalehdot ovat laululintujen suosimia ja siellä lauloivat  pensas-, mustapää- ja lehtokerttu, jotka ovat viime päivien uusimpia saapujia.

Poikkeaminen Ruhalaan on välttämätöntä, koska siellä on mustaleppälintu aloittanut pesinnän ja nytkin koiras lauleskeli katolla ja naaraskin näyttäytyi.   Ruhalassa on myös Pöytäniementien ja Vilppulantien välissä peltoaukea, joka on varmin paikka löytää keräkurmitsa.  Nyt niitä ei näkynyt, mutta parina edellispäivänä paikalla levähti ja ruokaili 10 ja 4 keräkurmitsan parvet.  Pikkukuovi sentään isokaimansa kanssa löytyi pellolta, jossa juoksenteli myös useita kivi- ja pensastaskuja.

Kautunvuolle, Pöytäselkä, Kotvionniemi ja muut keskustan alueet mm. koulunranta, Runegerginlähde ja Pappilanlahti olivat seuraavat kohteet.   Pöytäselkä on satavarma kaakkuripaikka, jonne ympäristön pesivät linnut tulevat kaakattaen ruokailemaan ja vilvoittelemaan.  Myös lokkilajit hoituvat sieltä, ellei niitä sitä ennen ole löytynyt pelloilta.  Kotvionniemi on hyvä muutontarkkailupaikka, vaikka asutusrakentaminen on heikentänyt näkymäalueita vesistöön.  Sieltä näkee paikoittain vesistöalueen hyvin ja rannoilta voi löytää myös kahlaajia satunnaisesti.  Pikkutylli pesii siellä, mutta en lähtenyt sitä komppaamaan.  Koulunrannassa lauloi satakieli ja useilla retkillä sieltä tapaa pikkutikan.  Pappilanlahdelta löysin vuoden ensimmäisen harmaasiepon ja sitä katsellessa alkoi kuulua pyrstötiaisen varoittelua.  Pian lintu ilmestyikin tienvarteen ja lensi sen toisella puolen olevan mökin alueelle. Vielä oli poikettava Ruojärvellä, jossa lauloi useita ruokokerttusia sekä Risujärvellä, jonka pelloilta löytyi kulorastas ja ilmassa soidinsi metsäviklo.  Itse Risujärvi on umpeenkasvanut, avointa vesialuetta on vähän ja pesivät vesiäiset ovat vaikeasti löydettävissä.  Kun em. Ruoveden paikat oli koluttu, niin pinnalistalle oli kertynyt vähän yli 80 lajia. 

Iltapäivällä kävin vielä Juupajoen paikkoja läpi ajamalla ensin Musturinsuon ja Sauvasuon metsätaipaleen kautta Korkeakoskelle ja Salokuntaan.  Tuohon aikaan useimmat kohdelajit ovat vaikeasti tavoitettavissa, joten puutelistalle tuli mm. pohjan- ja harmaapäätikka, pohjansirkku ja kuukkeli.  Kanalinnuista sentään pyy ja teeri lennähtivät auton edessä, mutta tällä kertaa metsoa ei näkynyt. Myös Korkeakosken kesykyyhkyt pysyivät piilossa.  Salokunnassa Lutunjärven pohjoispää tarjosi vakiolajistoaan: nokikana, tavi, haapana, tukka- ja punasotka, silkkiuikku sekä taivaanvuohi.  Sensijaan paikalla pesivät heinätavi ja lapasorsa eivät näkyneet pitkän ruohikon seasta. Törmäpääsky löytyi järven yllä kiertelevästä pääskyparvesta.   Pikkulokkeja pörräsi yli sadan linnun parvi hyönteisjahdissa selällä, joukossa joitain kymmeniä kalatiiroja. Uusia lajeja ei enää ilmaantunut yrityksistä huolimatta, joten kun illalla lensi vielä lehtokurppa piiskuttaen ja kurnuttaen, oli koko päivän lajisaldo jo 94.  Tänä keväänä se on suurin lukema näiden kahden kunnan alueelta.  Jotta pääsisi yli sadan täytyisi lähteä joko aamulla aikaisemmin liikkeelle tai poiketa vaikkapa Orivedellä tai Virroilla.

Aarne

Illalla 21.5. poikkesin Jäminkipohjan Taipaleenaukealle, joka tänä keväänä on ollut erittäin antoisa lintulajien suhteen.  Mm. 13.4. Ruovedelle uutena lajina peltotien varresta löytyi 4 vuorihemppoa ja edellisvuoden kruunasi paikalta löytynyt lyhytvarvaskiuru.  Samalla paikalla katselin nyt terhakkaan näköistä töyhtö pystyssä varoittelevaa töyhtöhyyppää, joka puoliksi seisoi siivet levillään ryhdikkäänä ja tarkkailevana.    Syykin löytyi, kun 3 metrin päässä piipersi vasta kylmään maailmaan kuoriutunut harmaankeltaruskean vivahteinen höyhenpallero, joka suhteettoman suurin jaloin liikkui ja nokki maasta pienenellä mustalla nokantypykällään elämän eliksiiriä varttuakseen muiden lajitovereidensa kaltaiseksi äänekkääksi viipottajaksi. Pian kolme symppispalleroa piipersi miniaskelin emon ympärillä ja väliin ne sukelsivat siipien suojaan.  Kerrassaan ihastuttavan näköisiä!  Samalla 2-3 hehtaarin mullosaukealla hautoi 5 muuta hyyppää ja niiden ympärillä pyöri puolentusinaa lajitoveria.  Ehkä päivän parin päästä hellyttäviä palleroisia löytyisi enemmänkin paikalta.

Poikittaisen ojan varrella mulloksen takareunalla on jo pari viikkoa luppoillut 70-80 kapustarintaa, mutta tänään paikalta löytyi vain 6 lintua, joiden seurana oli 10 suokukkoa.  Valkoviklo osui kerran putkeen, mutta se katosi pian. Väliin mullokselle laskeutui pikkulokkipari, taustalla ojan takana lepäsi selkälokki ja joka puolella mellakoivat äänekkäät kalalokit.  Ladon seinustalla pesivä tuulihaukka aiheutti ajoittain levottomuutta ja sai liikkeelle viereisen mullosvakojen välissä ruokailleen 90 keltavästäräkin parven.  Taivaanvuohi kotkotti, kuovit huusivat ja pikkukuovin pilinäkin kuului kun 2 lintua laskeutui mullokselle.  Pysähdys kesti vain hetken, kun paikallinen isokuovi ajoi ne lentoon, jolloin ne suuntasivat äänekkäästi kohti itäikoillista.

Muutama kiuru liikkui mulloksella ja nousi välillä lentoon ja laulamaan.  Jossain välissä kuulin viereisestä ojasta molskahduksia ja löysin sieltä piisamin.  Mulloksen viereisen viheriön ovat laulujoutsenet valloittaneet ja niitä laskin paikallisena 120.  Lisäksi pienet parvet lentelevät edestakaisin Jämingiselän ja Taipaleenaukean välillä.  Kun myöhemmin laskin Jäminginselän ja Taipaleenaukean joutsenet yhteen, sain yhteismääräksi 212. Aikamoisia ruohonleikkureita ovat nämä pesimättömät 2-4/5 vuotiaat luppojoutsenet, jotka päivästä toiseen harventavat viherpeltoa.

Lopuksi siirryin aukean pohjoisreunaan Tolpantien varteen, josta viime päivinä on kuulunut laulava peltosirkku.  Nytkin se oli äänessä ja toiseen korvaan kuului samalla sirittäjä sekä punavarpunen.  Myös rautiainen aloitti iltalaulunsa.  Kerrassaan upea ilta, lämpötila vielä +14 astetta ja paikkahan on Ruoveden lintupaikkojen aatelia.

Aarne