PiLY:n retkiblogi

Lauantaiaamuna jo hyvissä ajoin ennen kello viittä innokkaat retkelle lähtijät kerääntyivät linja-autoasemalle tavoitteena päästä matkaan noin klo 5. Tuija piti vielä ennen lähtöä pikaohjeistuksen ja ei muuta kuin kahden auton nokat kohti pohjoista.

Tuija ohjeistaa matkan tarkoitusta ja suuntaa. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Lintuja aloimme laskea heti matkaan lähdettyämme ja lukema alkoi pikkuhiljaa nousta, vaikka auton ikkunoista havainnoimme. Matkalta saimme esimerkiksi hiiri- ja ruskosuohaukan.

Ensimmäisen päivän määränpää oli Saariselällä, jossa yövyimme. Saavuttuamme Saariselälle otimme huoneet vastaan ja sitten ei muuta kuin nokka kohti Kaunispään huippua, tavoitteena löytää keräkurmitsa. Kaunispäällä kesäyö oli komeimmillaan ja eikä aikaakaan, kun kapustarinta saatiin kiikareihin. Lisäksi siellä oli niittykirvisiä ja kivitaskuja. Lopulta löytyi myös keräkurmitsa poikueineen ihailtavaksi.

Keräkurmitsaa ihailemassa Kaunispään huipulla. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen suunta jatkui kohti pohjoista. Olimme hieman ajatelleet kiivetä matkan aluksi Kiilopäälle tai sitten Ailigas-tunturille, mutta sumu ja vesisade vesittivät sen ajatuksen. Matkalla pysähdyttiin kuitenkin Kaamasella Neljän Tuulen Tuvalla, jossa tiesimme olevan linturuokinnan ja josta saattoi nähdä taviokuurnan ym. lapin lintuja. Eikä aikaakaan, kun lintulaudalla näkyi taviokuurnapari, kymmeniä urpiaisia ja järripeippoja. Lisäksi kuului ja näkyi kuukkeli ja muita metsän lintuja.

Matkan kuvausporukka taitaa kuvata taviokuurnaa. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraava etappi oli retkieväiden hankkiminen Nuorgamista, ihan vain hintatason vuoksi. Siitä otettiin suunnaksi Pulmankijärvelle menevä tie ja eikä aikaakaan kun näimme ensimmäiset tunturikihut ja lapinsirkut. Norjan puolelle päästyämme toinen autokunta kävi katsastamassa erään kalliopahdan, josko olisi tunturihaukkoja näkynyt, mutta oli vain jälkiä pesinnästä. Muuten matka jatkui kohti määränpäätä, Varangin niemimaata ja Ekkeröyn pikku kylää, joka oli matkamme tukikohta.

Heti ensimmäisenä iltana oli allekirjoittaneen pakko päästä katsomaan majapaikan lähellä olevaa ns. kajavakalliota, jossa n. 20 000 pikkukajavaparia pesii. Näky oli uskomaton, pikkukajavia pesillään vierivieressä koko kallio täynnä ja mikä äänimaailma kajavien kajatuksesta lähteekään.

Kajavia kalliollaan. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraavaksi päiväksi oli luvattu hienoa keliä, joten päätimme, että se on paras käyttää Hornöyan -lintusaaren tutkailuun, koska huonolla kelillä sinne ei vene vie. Vardön satamassa venekyytiä odotellessa löytyi pohjankiisla satama-altaasta uimassa ja karimetso laiturilla istuskelemassa. Lisäksi kaukoputkella saattoi nähdä jo ensimmäiset kauempana olleet lunnit.

Veneen lähestyessä saarta tuli ensimmäiseksi vastaan saaren ominaishaju ja kun pääsimme laituriin, löi vasten kasvoja uskomaton lintujen aikaansaama äänimaailma, jota ei pysty sanoin kuvaamaan. Saaren lintupaljous löi todella ällikällä. Ei tiennyt olisiko pitänyt katsella merellä, lennossa vai kalliojyrkänteellä olevia lintuja, niin paljon niitä oli joka puolella. Siinä meni hetki jos toinenkin ihmetellessä lintupaljoutta ja tuntui kun olisi yhtäkkiä ollut jossain Attenboroughin luontodokumentissa, maailmassa, josta saattoi vain haaveilla television välityksellä. Kun sitä lintupaljoutta rupesi hahmottamaan, tajusi, että lunneja menee päätä viistäen yli ja niitä istuu melkein joka kallionkielekkeellä, samoin pikkukajavia, pohjan- ja etelänkiisloja, karimetsoja ja ruokkia. Lisäksi merikihuja oli paljon liikkeellä, sekä tummaa, että vaaleata muotoa. Patikointi Hornöyan huipulle kesti ja kesti, kun piti pysähtyä vähän väliä katselemaan ja kuvaamaan lintuja ja varsinkin lunneja, jotka surusilmäisyydessään veivät sydämen mennessään. Lisäksi matkalla huipulle näkyi myös vuorihemppoja sekä ylhäällä luotokirvisiä ja mikä keli Hornöyalla olikaan, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja siinä ylhäällä maisemia ja lintuja ihastellessa 8 suulaa teki ohilennon. Takaisin satamaan patikoituamme aivan vierestä lensi hienosti vielä isokihu.

Lunnit Hornöyalla. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Evästauko Hornojan majakan kupeessa. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraava päivä oli tarkoitus viettää lähistön lintupaikkoja katsellen, koska keliksi ei luvattu kauhean aurinkoista. Siinä aamulla tihkusateessa staijatessamme ei tämän duden mieli ollut kovin korkealla juurikin kelistä johtuen, mutta niinpä taas hetken päästä sää näytti kauniimmat kasvonsa ja sade lakkasi. Ajelimme Vadsöhön eli Vesisaareen ja sen luonnonpuistoon katselemaan mm. vesipääskyjä ja suosirrejä.

Vesisaaressa sukankuivausta. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Sieltä matkamme jatkui paikalliseen satamaan, jossa lintujen määrä oli vähäinen, mutta paikallinen suomalainen kalastaja juttuineen nosti hymyn useamman huulille. Ja eikun seuraavaa kohdetta kohti eli Nessebyn kirkkoa ja sen laskuveden aikaista lietteistöä. Päivä oli komea, aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta ja oli ihana tarkkailla mm. ristisorsia, punakuireja ja merihanhia tyynessä kelissä.

Nessebyn kirkko ja osa lieterannasta. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Kirkolta jatkoimme matkaa vielä tundralle, jossa näkyi mm. pari tunturikiurun poikasta sekä tunturijärvellä alli ja mustalintu poikasineen. Saman päivän iltana oli vielä pakko kiivetä kajavakallion päälle ihastelemaan maisemia, koska enää matkan aikana sinne ei kerkiäisi.

Kuva: Tunturikiurun poikanen. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Viimeisenä Norjan päivänä lähdimme käymään Hamningbergissä, jossa olisi mahdollisuus nähdä esimerkiksi lisää suulia ym. mukavaa. Matka maisemineen oli aivan uskomaton. Upeaa vihreää tundraa joka puolella, aivan kuin kuvittelisi Irlannissa olevan, lisäksi upeita vuoria, joilla oli lunta ja välillä kivien muodostamaa kuumaisemaa. Pysähtelimme sopivissa lintupaikoissa matkalla ja pääsimme ihastelemaan esim. lapinsirrejä, piekanapesuetta ja kapustarintoja poikasineen. Hamningbergiin saavuttuamme istahdimme paikalliseen vohvelikahvilaan ja sen jälkeen kävelimme niemenkärkeen staijaamaan. Lämpömittari huiteli kahdenkymmenen korvilla ja vaikka olimme jäämeren rannalla, ei käynyt kunnolla edes tuulenvirettä ja sen lähes jokainen retkeläinen huomasi sitten illan tullen kasvoissaan palamisena. Lintujen liikehdintä oli aika vaisua, mutta suulia näkyi sekä muita vesilintuja, kuten riskilöitä.

Staijaamista Hamninbergissä. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Takaisin tullessa oli vielä pakko poiketa Vardön satamaan katsomaan, josko isolokki löytyisi ja kyllähän se pienen hakemisen jälkeen löytyikin.

Lähtöpäivän aamuna suuntana oli Suomi ja Saariselkä. Meri oli aivan tyyni, ja lämpötila jo aamusta korkealla. Matkalla vielä poikkeaminen Neljän Tuulen Tuvalla, jossa lintujen määrä oli vähäisempi kuin Norjaan päin mennessä sekä kalliopahdalla, jossa edelleenkään ei tunturihaukkoja näkynyt. Sen sijaan pienoisen yllätyksen toi peukaloinen, laulaessaan innokkaana kalliorinteellä sekä lapinsirkku.

Saariselälle päästyämme tavoitteena oli vielä löytää Kiilopään huipulta kiiruna ja eikun patikoimaan. Matkalla kivitaskut toivottivat tunturiin tulijan tervetulleeksi ja myös keräkurmitsapoikue näkyi. Jonkin aikaa haettuamme, kiirunat olivatkin melkein jaloissa ja koko porukka näki ne aivan lähietäisyydeltä.

Kiirunalla on erittäin hieno suojaväritys. Kuva © Stina Ahvenjärvi

Seuraavana aamuna oli vuorossa matka takaisin Tampereelle hienoa reissua muistellen ja edelleen lintulajeja kirjaten.

-Stina Ahvenjärvi

Seuraavana vielä reissun lajilista sekä Tapio Kaislan upeita lintukuvia matkalta: http://scirpus.fi/varanger/

Aspinniemi on muodostunut meikäläiselle vakituiseksi staijipaikaksi loppukesäisin ja syksyisin. Aspinniemestä voi nähdä ja havaita yllättävän monipuolisen linnuston, vaikkakin metsälajit jäävät ymmärrettävästi vähiin. Aspinniemen ruderaattialueella ja soralla on vuosien aikana oleskellut pulmusia ja ainakin kerran tunturikiuru. Kivitaskuja viihtyy alueella vakituisesti kesäiseen aikaan. Pikkutyllejäkin on jopa pesinyt alueella, mutta mm. koiranulkoiluttajien vuoksi pikkutyllien pesimisrauha on rikkoutunut. Viimeaikaisia uusia tulokkaita ovat olleet pikkuvarpuset, joiden tsilputtelu piristää kivasti väsyneen staijarin mieltä. Tiklejäkin näkee ja kuulee alueella säännöllisesti.  Jokaisella käynnillä on suositeltavaa kävellä Aspinniemen pensaikkoalue ja sorakenttä läpi, koska sieltä voi löytää mukavia lajeja.

Näkymä Aspinniemestä Näsijärvelle©Jukka T. Helin

Aspinniemestä on jo kuluvana loppukesänä havaittu moinpuolisesti lintuja. On voitu ihailla aikuisia kahlaajia vielä upeissa juhlapuhuissaan. Räyskiä on ollut monena päivänä paikallisina Siilinkarin kallioilla harmaalokkien joukossa. Siilinkarille laskeutui myös kerran pirkanmaalaisittain isohko meriharakkaparvi, jossa oli 23 lintua. Meriharakkaparven joukossa oli lisäksi pikkukuovi. Tundrakurmitsat, isosirrit ja punakuirit ovat ilahduttaneet pitkään staijanneen mieltä.

Merimetsoja näkee Näsijärvellä kiertelevinä ja paikallisina eri luodoilla. Toisinaan merimetsoja havaitsee selvästi muuttavina. Aika usein merimetsot kuitenkin tuntuvat kiertelevän Pyhäjärven ja Näsijärven välillä. Vaikka merimetsoista on julkisuudessa pyritty tekemään hieman “rikollinen” laji, merimetsojen näkeminen Näsijärvellä sykähdyttää aina ja se on merkki alkavasta lintusyksystä. Saa sitten nähdä, koska laji yrittää pesintää Näsijärvellä.

Tämän loppukesän aikana ei ole vielä havaittu runsasta sorsalintumuuttoa Aspinniemestä käsin. Mutta se voi alkaa milloin tahansa lähimpien päivien aikana. Sääennusteiden osuessa nappiin sorsalintumuuttoa ja muutakin muuttoa näkynee jo tämän loppuviikon kuluessa. Tällöin kannattaa jokaisen pyrkiä lähtemään ainakin hetkeksi katsastamaan Näsijärven paikallista ja muuttavaa lajistoa.

Orastavasta vesilintumuutosta antoivat esinäkymää eiliset (25.8.) nähdyt mustalintuparvet. Näsijärveltä saattaa tavata hyvänä muuttopäivänä satamäärin mustalintuja paikallisina tai muuttavina parvina. Mustalintuparvet ovat usein levottomia ja lentelevät selällä edes takaisin vaihtaen paikkaa. Eilen havaitsin Eero Niinikosken, Veijo Viertolan ja Olavi Kalkon kanssa yhteensä runsaat 250 mustalintua. Suurimmassa parvessa, joka lähti alkuillasta muutolle, oli yli 150 mustalintua.

Merikihujakin on jo tähän mennessä nähty kolme. Kihujen näkeminen Näsijärvellä ja niiden syöksyminen lokkien kimppuun on aina jännittävä elämys. Merikihuja ja toivottavasti muitakin kihuja tullaan näkemään tulevina päivinä lisää, etenkin jos sääolot ovat suosiolliset.

Viime sunnuntaina (24.8.) nuori muuttohaukkanaaras muutti Aspinniemen ohitse koukaten välillä korpin kimppuun. Se lensi läheltä Aspinniemen ja Siilinkarin välistä ja jatkoi hetken korppia kiusattuaan kohti Pyynikinharjua kadoten näkyvistä. Kaupin vesitornista nähtiin iltapäivästä toinen muuttohaukka. Aspinniemi on hyvä paikka tavata muuttava muuttohaukka Pirkanmaalla. Kerran muuttohaukka tipahti jopa paikalliseksi Siilinkarille. Hetken karilla istuttuaan pere jatkoi muuttoaan.

Osoituksena Aspinniemen ja Näsijärven hyvästä lajivalikoimasta ovat myös päivänpinnamiesten tiuhat käymiset paikalla. Nämä pinnamiehet kyselevät jo aamulla aikaisin, mitä tällä kertaa olisi tarjolla. Joskus kaivataan härkälintua, isokoskeloa, merimetsoa tai vain punakylkirastasta. Tarve riippuu kulloisenkin päivän pinnatilanteesta. Päivänpinnamiehet ovat usein kiireisiä, koska lajeja on etsittävä monesta eri paikasta. Toisinaan rantaan poiketaan nopeasti juustonhakumatkalla tai muulla kauppareissulla. Kuitenkin tuntuu siltä, että ainakin jotkut päivänpinnamiehet alkavat viihtyä Aspinniemessä entistä pitempään.

Päivänpinnamies Johan Tast keruumatkalla Aspinniemessä©Jukka T. Helin

Aspinniemeen on jokainen tervetullut havainnoimaan muuttavaa ja paikallista linnustoa kantastaijareiden ja kantaistujien joukkoon. Toivon mukaan jo lähipäivät tarjoavat lintujen havainnoijille runsaan muuttosaldon.

Aspinniemeen tultaessa Kekkosentien alittavan tunnelin jälkeen on pystytetty pysäköintikieltomerkki. YIT:n kanssa on kuitenkin sovittu, että pysäköinninvalvojien ei pitäisi puuttua sellaiseen lintujen tarkkailemiseen, joka tapahtuu välittömästi auton vierestä. Näin Aspinniemeä kyetään edelleenkin käyttämään tehokkaasti Näsijärven linnuston havainnoimiseen. Tästä joustavuudesta kiitos YIT:lle!

Ja sitten vain rantaan kiikareiden ja putkien kanssa!

Jukka T.