PiLY:n retkiblogi

Pyhäjärven Viinikanlahti aivan Tampereen keskustassa on tarjonnut tammikuun alkupuolella yllättävän monipuolisen lintulajiston kiinnostuneille lintuharrastajille. Lahden molemmin puolin on liikkunut runsaasti naisia ja miehiä, jotka ovat kantaneet kaulassaan kiikareita tai käsissään kaukoputkia. Valokuviakin on otettu innokkaasti, koska kuvattavat linnut ovat usein olleet rannan välittömässä läheisyydessä.

Alueella on jo viime vuoden loppupäivistä alkaen viihtynyt pikku-uikku, joka tuntuu olevan yllättävän peloton. Se oleskeli aluksi enimmäkseen Eteläpuiston ja Ratinansuvannon sorsien seurassa, mutta tuntuu nyt siirtyneen Hatanpäänniemen puolelle. Siellä se sukeltelee kalastellen. On ihmeellistä, miten tuollainen pieni lintu voi syödä sellaisen määrän kalaa ja muuta ravintoa kuin mitä se näyttää nauttivan.

Pikku-uikku Viinikanlahden talvivieraana © Jukka T. Helin

Ainakin itse olen oppinut, että pikku-uikut ovat usein varsin arkoja. Ne sukeltavat välittömästi, kun ihminen tulee näkyviin. Lisäksi pikku-uikkua on pidetty luontaisesti piiloutumisen hyvin taitavana lajina. Tämä Pyhäjärven pikku-uikku puolestaan tuntuu lähinnä viihtyvän kiikarien, kameroiden ja putkien tähtäimessä. Hieman outoa käytöstä pikku-uikulta!

Pikku-uikun lisäksi eloa Viinikanlahden talveen on antanut naaraspukuinen pilkkasiipi, joka on viihtynyt paikalla jo pitkään. Tätäkin yksilöä pääsee tarkkailemaan läheltä. Varsinkin hyvässä valaistuksessa huomaa, miten upea väritys sillä on.

Pilkkasiipi soutustadionin edustalla © Jukka T. Helin

Viinikanlahden ja Tammerkosken vesistöissä on oleillut komea juhlapukuinen koirasuivelo. Koirasuivelo on aina näkemisen arvoinen ilmestys. Toisinaan uivelokoiras on viettänyt aikaansa muutaman isokoskelon kanssa Viinikanlahdella. Sitten se on taas siirtynyt ylemmäksi Ratinansuvantoon tai Tammerkoskeen.

Naaraspukuisesta telkästä on havaintoja etenkin Hämeensillan tuntumasta Tammerkoskesta. Tammerkosken rantamilla sinisorsien seurassa on myös oleillut tavikoiras. Nokikanakin löydettiin uimasta lahdelta yhtenä tammikuun päivänä. Viinikanlahdella on päivittäin lennellyt jokusia kalalokkeja.

Eilen (11.1.) sunnuntaina Viinikanlahdelle oli laskeutunut korea kyhmyjoutsen, joka uiskenteli ainakin iltapäivällä Hatanpäänniemen puolella yhdessä pikku-uikun ja pilkkasiiven kanssa.

Pelottomia taviokuurniakin tapaa Tampereella © Jukka T. Helin

Vesilinnusto on ollut ajankohtaan nähden yllättävän monipuolinen. Alueelta on tehty myös muita hyviä lintuhavaintoja loppusyksyn ja alkutalven aikana. Tampereella säännöllisesti käyvä belgialainen Benny Cottele kaipasi elämänpinnakseen taviokuurnia. Hän soittelikin minulle sitten marraskuun lopussa ja kertoi löytäneensä Viinikanlahdelta puhdistamon tuntumasta kesyn taviokuurnan. Tällainen spontaani löytö taviokuurnasta on tuntunut Bennystä varmaankin mojovalta. Taviokuurnia on liikkunut alueella aina näihin päiviin asti. Suurin yhtenäinen parvi on ollut viisi kuurnaa. Pieniä taviokuurnaparvia on ollut paikallisena muuallakin Tampereella, joten tänä talvena jokainen halukas on voinut tavata Pirkanmaalta taviokuurnan.

Viinikanlahdella on liikuskellut valkoselkätikkakin. Ilmeisesti sama naaras on yhdytetty jokusia kertoja tammikuun aikana Takon soutajien laiturin ja puhdistamon tuntumasta. Joskus tikka on liikkunut itäänpäin ja joskus se on lähtenyt kohti Pyynikkiä. Valkoselkätikka voi kierrellä laajojakin alueita pitkin Pyhäjärven rantamia. Valkoselkätikka saattaa ruokailla mitättömissä lepissä aivan maan rajassa, joten on syytä olla tarkkana, kun liikkuu luonnossa.

Vesilahtelainen valkoselkätikka parin vuoden takaa © Jukka T. Helin

Itse olen tehnyt lukuisia retkiä Viinikanlahdelle. Kaikki muut kiintoisat lajit olen onnistunut näkemään hyvin, mutta tuo kiertelevä valkoselkätikka on jäänyt toistaiseksi havaitsematta. Mutta en kanna siitä suurta murhetta, koska olen onnistunut viime vuoden lopussa näkemään kaksi kertaa komean valkoselkätikan Orivedellä. Sain siitä jopa kesämökkipihapinnan!

Talvinen retkeily ei ole pelkästään pakonomainen välttämättömyys. Varsinkin tällaisina vetisinä ja leutoina talvina voi havaita varsin yllätyksellisiä lajeja. Vaikka itsekin toivon, että talvi olisi ainakin jotenkin talvea pikkupakkasineen ja lumikerroksineen, niin on myönnettävä, että tämänkin alkuvuoden havainnot ovat toisaalta piristäneet mieltä.

R. Mäkelä ja polkupyörä © Jukka T. Helin

Linturetkillä tapaa muita lintuharrastajia ja voi vaihdella kuulumisia. Samalla saa tietoja uusista tuoreista lintuhavainnoista. Törmäsin itsekin tässä pari päivää sitten pyörällä liikkuneeseen Pirkanmaan maastojyrään Rainer Mäkelään Hatanpäänniemessä. Rainer pyörineen on sinänsä kokemisen arvoista!

Jukka T.

Osallistuin Pilyn järjestämään joutsenlaskentaan Orivedellä ja Kuhmalahdella. Laskennan tavoitteena on selvittää, miten runsaasti laulujoutsenia viivyttelee marraskuun loppupuolella Pirkanmaan maisemissa. Samalla voi havainnoida muitakin mahdollisesti viivytteleviä vesilintuja ja tehdä muistakin linnuista miellyttäviä haviksia.

Orivedellä alkavat pienet järvet ja matalat lahdet olla jäässä. Sen verran kylmää on viime päivinä pitänyt. Pelloilla on ohut luminietos, ja maa on kovettunut. Pelloilta ei joutsenia enää löytyne. Joutsenet viihtyvät avoimina pysyvissä sulapaikoissa, varsinkin, jos niiltä löytyy ravintoa.

Alkutalven päivä on lyhyt ja hämärä. Hämäryys alkaa saapua jo klo 15.00 jälkeen. Jouduin pitämään aika kiirettä, että ehdin käydä läpi mahdollisia hyviä joutsenpaikkoja Orivedellä ja Kuhmalahdenkin puolella.

Löysinkin Orivedeltä yhteensä 506 viivyttelevää ravintoa nauttivaa ja lepäilevää joutsenta. Parilla paikalla joutsenet olivat hyvin hankalasti laskettavissa, joten tuo summa saattaa olla jopa hieman alakanttiin. Oriveden aseman lähistöllä Pappilanlahdella ja Pappilanselällä oleskeli yhteensä 191 laulujoutsenta. Etenkin Pappilanlahden joutsenia on mukava tarkkailla juuri valmiiksi saadusta lintutornista Pappilanniemestä käsin.

Laulujoutsenia Oriveden Pappilanlahdella©Jukka T. Helin

Myös Oriveden Rönnin ympäristössä oli runsaasti joutsenia. Laskeskelin tuolta alueelta vähintään 187 valkoista tai tummahkoa kansallislintua, jotka olivat päättäneet jäädä uhmaamaan kylmyyttä sulana pysyneeseen veteen. Joutsenet viettivät siestaa jään reunalla, ahmivat ravintoa tai uivat upeissa ryhmissä olemassaolon riemua toitottaen järvellä. Todella upeaa katseltavaa ja kuunneltavaa!

Kuhmalahden puolella järvet olivat päässeet pahasti jäähän, joten joutsenten määrä ei ollut suuri. Längelmäveden Enonselältä, joka vielä suurimmaksi osaksi auki, löysin kuitenkin 59 joutsenta.

Joutsenlaskennan yhteydessä havaitsin Oriveden Rönnissä yhdeksän kanadanhanhea, jotka lepäilivät jään reunalla. Isokoskeloita oli vesistöissä yllättävän vähän, ja vain pari harmaalokkia sekä yksi kalalokki oli näkyvillä.

Todellinen riemunkiljahdus oli kuitenkin päästä, kun kävelin Pappilanniemen tornilta pois. Kuulin aivan tien reunalta tikan ääntä ja koputtelua. Tuo ääni oli huomattavan pehmeä -paljon pehmeämpi kuin käpytikan vastaava “kjypittely”. Jo äänen perusteella määritys oli selvä. Valkoselkätikka! Laitoin nopeasti kaukoputken tien viereen ja lähdin varovaisesti koivikon puolelle etsimään äänten aiheuttajaa. Pitihän se nähdä perusteellisen hyvin, koska olen etsiskellyt valkoselkätikkaa Orivedeltä vuosia turhaan. Vihdoin näin sen askartelevan matalahkon kannon päässä. Siinä se oli lähietäisyydellä. Koreannäköinen naaraslintu!

Valkoselkää tarkaillessani huomasin, että Pirjo ja Timo Peltoniemi kävelivät joutuisaa vauhtia kohti lintutornille johtavia pitkospuita. Huikkasin heille, että täällä olisi valkoselkätikka. Kun sitten palasimme yhdessä etsimään tikkaa, sitä ei enää löytynytkään. Mutta kaikeksi onneksi Pirjo ja Timokin näkivät valkoselän hieman myöhemmin tornille johtavien pitkospuiden tuntumassa. He saivat myös tarkkailla luottavaista tikkaa varsin läheltä. Kuulin myöhemmin, että valkoselkätikka oli molemmille elämänpinna. Onnittelut siitä heille!  Tuollaisen elämänpinnan saaminen tuntuu varmaankin erityisen mukavalta tutussa lintupaikassa.

Maamme on kokenut varsin voimakkaan valkoselkätikkavaelluksen tänä syksynä. Pirkanmaaltakin on runsaasti havaintoja tästä lajista. Toivottavasti ne löytävät uusia pesimäreviireitä Pirkanmaankin rantakoivikoista. Jokainen lintujenystävä varmaan muistaa, että valkoselkätikan havainnointi on suoritettava tavalla, joka ei häiritse lintua! Tämä koskee kaikkia -niin vain tavallista luonnossa kulkijaa kuin kaikenmaailman pinnojen keräilijääkin.

Minulla oli siis kaikinpuolin mukava retkilauantai Oriveden ja Kuhmalahden maisemissa. Sain viettää hämärän, mutta kuitenkin kirkkaan talvisen päivän kansallislintujemme ja valkoselän seurassa.

Jukka T.

Nuorisojäsenet Kasperi Kukkola ja Pyry Seppälä tarkkailevat meren tyynehköä pintaa. Paluumatkalla sataman edustalla nähtiin mm. ruokki.

Retken lajilistaan kertyi 73 eri lajia.  Lisäksi Säpille uutena alalajina nähtiin nokivaris. Luettelo retkilajeista erikseen, alla  avainsanoissa muutamia retken aikana havaittuja lajeja.

Aarne