Pilyn retkiblogi

Pirkanmaalla on tällä hetkellä pöllöjä lukuisasti liikekannalla. Uusia hiiripöllöjä ja viirupöllöjä ilmoitellaan päivittäin. Pöllöjen avoin näkyminen ja saalistelu sopivilla paikoilla merkitsee sitä, että myyräkannat alkavat ainakin paikka paikoin hiipua. Lisäksi, koska hyvä myyräkanta suosi pesintöjä, pöllöjä on nyt runsaasti maastossa.

Korea lapinpöllö Oriveden maisemissa©Kuva Jukka T. Helin

Yksi mielestäni todellinen lintuelämys on komean lapinpöllön kohtaaminen linturetkellä Pirkanmaalla. Pirkanmaalta on ilmoitettu loppukesän ja syksyn aikana kuudelta paikalta lapinpöllö. Lapinpöllöillä tuntuu olevan jonkinlaista vaellusta muiden pöllöjen tapaan. Lapinpöllön kohtaamiseen Pirkanmaallakin on nyt hyvät mahdollisuudet.

Myyräkö siellä alhaalla liikuskelee?©Kuva Jukka T. Helin

Lapinpöllö on paikkalintu, mutta sillä on säännöllisesti vaellusta. Lapinpöllön pesiminen on sidoksissa myyräkantoihin. Sellaisina vuosina, kun myyräkannat ovat hyviä Pirkanmaalla, lapinpöllöjä voi soidintaa ja pesiäkin maakunnassamme.

Lapinpöllö istuu tarkkaavaisena pellon reunapuussa©Kuva Jukka T. Helin

Olin viime viikonloppuna lauantaina joutsenlaskentaretkellä Oriveden maisemissa Eila Smolanderin kanssa, kun yhtäkkiä kapean pellon kohdalla tien yli lensi isolta näyttävä pöllö. Pöllö laskeutui metsän reunaan närhen rääkyessä ja varoitellessa pöllön lähituntumassa. Kun sain kiikarit silmilleni, määritys varmistui hetkessä: kysymyksessä oli upea lapinpöllö. Lapinpöllölle on tyypillistä suuri koko, iso  pää, hyvin näkyvä naamakiehkura ja keltaiset silmät.

Seisoimme Eilan kanssa rauhallisesti paikoillamme auton luona. Pöllö käänteli ja kallisteli isoa päätään tarkkaillen peltoa allaan. Kaipa sieltä kuului jotakin myyränääntä. Sitten se lensi meitä lähemmäksi ja jäi istumaan matalaan puuhun. Saimme tarkkailla komeaa lapparia lähietäisyydeltä.

Iso pää, naamakiehkura ja keltaiset silmät©Kuva Jukka T. Helin

Lapinpöllö on aktiivinen päivisin ja saalistelee hyvinkin näkyvästi. Tosin pöllö osaa myös pysytellä piilossa esim. tiheässä kuusessa. Lapinpöllö -kuten useat muutkin pöllöt- ovat varsin luottavaisia ihmistä kohtaan, kun niitä ei turhaan häiritä. Rauhallinen ja järkevä käyttäytyminen antaa mahdollisuuden tarkkailla lapinpöllöäkin läheltä.

Lapinpöllön näkee päivisinkin©Kuva Jukka T. Helin

Lapinpöllön havaitseminen on aina retken kohokohta. Eilalle lapinpöllö oli lisäksi elis. Viikonloppuna näimme vielä varpuspöllön ja viirupöllön. Pöllöjä on nyt runsaasti, joten maastossa liikkuessa kannattaa pitää silmät ja korvat avoinna.

Jukka T.

Kerrankin sää oli todella otollinen, kun Pilyn retkiporukka (n. 50 henkilöä) suuntasi perjantaina 6.3. Keskustorilta pöllöretkelle. Päivä oli ollut keväisen lämmin. Tuuli heikkeni sopivasti lähes tyyneksi. Taivas oli tähtikirkas. Kuun puolisko loimotteli taivaalla. Pakkasta oli vain asteen luokkaa. Varsin mainio pöllökeli -aivan malliohjeen mukainen!

Päätin johdattaa innokkaat retkeläiset, jotka nauttivat jo ensieväitään heti Keskustorin jäätyä taakse, itselleni tutuille pöllömaille Tampereen Teiskoon ja sieltä Oriveden puolelle. Bussin täytti mukava puheensorina. Pöllöistäkin tuntui riittävän asiaa.

Saavuimme Sorilan huuhkajapaikalle juuri sopivasti puoli seitsemän aikoihin. Tällöinhän huuhkajat ovat usein aktiivisesti äänessä. Niin nytkin. Välittömästi kuului upea huuhkajan puhallus. Valitettavasti vain huuhkaja poistui kauemmaksi ja sen ääni vaimeni, mutta huuhkaja jatkoi edelleenkin puhalteluaan. Paikalle kuului myös helmipöllö, jonka J. Tast (paremmin tunnettu vanhana vossiilina) kuuli hyvin kuulolaitteellaan.

Retki alkoi erinomaisesti huuhkajan antaessa alkutahdit. Seuraava pysähdys Pulesjärven rantamailla ei lisännyt pöllömäärää, mutta Viitapohjan keskustassa soidinteli lehtopöllökoiras. Viitapohjasta suuntasimme Ukaata kohden Savonkylän kautta. Viitapohjan pohjoispuolen pysähdyspaikalla kuulimme hyvin etäältä harvapuheisen viirupöllön. Viitapohjan suunnasta kuului myös ilmeisesti jo aiemmin kuulemamme lehtopöllön valitus heikosti.

Savonkylän peltomaisemat lisäsivät pöllömäärää yhdellä. Viirupöllön huhuilu kuului nyt huomattavasti paremmin kuin edellisellä pysähdyksellä. Kysymyksessä oli lisäksi eri yksilö kuin se aikaisempi.

Kirkkaan tähtitaivaan alla ihanteellisessa pöllökelissä jatkoimme eväspapereiden kahistessa Ukaata kohti. Ukaan peltojen reunamille kantautui aktiivisen sarvipöllön nopeatempoinen “huu-huu-huu-huu…) puhaltelu. Jokainen retkeläinen pystyi nyt kuuntelemaan kaikessa rauhassa illan hiljaisuudessa sarvipöllökoiraan soidinääntä. Monelle tämä taisi olla uusi kokemus. Ukaan pysähdyspaikalle kuului myös kauempaa peltojen takaa helmipöllökoiraan puputus.

Sarvipöllökoiraat ovat hyvin oikullisia soidinmenojen esittäjiä. Usein sarvipöllön alueella oloon havahtuu vasta, kun kesäkuussa alkaa kuulua läpitunkevaa poikasten ääntä. Tämä sarvipöllökoiraan hyvin kuuluva soidinpuhaltelu, joka jatkui pitkän aikaa, oli mielestäni yksi tämän retken kohokohdista.

Jatkoimme Ukaasta Vehokylään ja siitä Oriveden suuntaan. Vehokylän lähistöllä kuulimme samalle paikalle 2 helmipöllöä ja yhden viirupöllön. Oriveden puolella Enokunnan-Leinolankylän alueilta tapasimme kaksi viirupöllöä, joista toinen kuului varsin kaukaa, mutta toinen kuului läheltä.

Matkamme jatkui kohti Oriveden Koivuniemeä ja Suomasemaa. Koivuniemessä pysähdyimme tutulle sarvipöllöpaikalle, mutta sarvari oli nyt vaiti. Sen sijaan kuului etäältä vanhalta paikalta helmari. Lisäksi herätimme huomiota, kun iso ja komea Tokeen bussi pysähtyi kylänraitille ja 50 hengen jono astui autosta ulos jähmettyen tien reunustoille kuunteluasemiin. Yhden mökin ikkunoista tarkkailtiin tilannetta. Varmaankin siellä oli ihmetys suuri!

Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten Suomasema. Täällä olin jo aiemmin tänä keväänä pariin otteeseen nauttinut upeasta lehtopöllösoitimesta. Eikä nytkään saatu pettyä! Lehtopöllökoiras kierteli reviiriään ja kiljahteli lähietäisyydellä rantametsikössä. Naaras vastaili hieman kauempaa. Lehtopöllön soidin on koettava. Se on elämys keväisen illan hämäryydessä peltojen ja metsäsaarekkeiden halkomassa ympäristössä. Tämä oli mielestäni toinen retkemme kohokohta. Jokainen retkeläinen sai kokea lehtopöllöpariskunnan keväistä “ilonpitoa”.

Paikalle kuului myös lyhyen aikaa sarvipöllö. Sarvipöllöjä on talvehtinut Pirkanmaallakin lukuisasti. Lisäksi sarvareita tuntuu tulevan muutolta lisää joka yö.

Loppumatka olikin sitten hiljainen. Ajelimme Ponsaan ja sieltä Naappilan, Siitaman ja Lihasulan kautta takaisin Tampereen Keskustorille. Loppumatkan hiljaisuuteen pöllörintamalla saattoi vaikuttaa hiukan myös tuuli, joka virisi siirryttäessä keskiyötä kohti.

Matka alkoi Keskustorilta klo 18.05. Palasimme sinne takaisin klo 00.15. Teimme matkan aikana 14 pysähdystä. Kuulimme reviireittäin lehtopöllöjä 2, sarvipöllöjä 2, helmipöllöjä 5, huuhkaja 1 ja viirupöllö 5 eli yhteensä 15. Lukumäärällisesti pöllöjä oli 16, koska lukemaan sisältyy Suomaseman lehtaripariskunta.

Kiitokset kaikille retkeen osallistuneille mielestäni onnistuneesta pöllöretkestä! Ja jokainen voi itsekin vielä pöllöretkeillä tänä keväänä. Pöllöjä on edelleen äänessä, vaikka pesinnät voivat olla joillakin pareilla pitkällä. Juuri tänä keväänä kannattaa nauttia pöllöjen kevätriemusta, koska seuraavat keväät voivat olla melkoisen hiljaisia myyräkantojen mahdollisesti romahtaessa.

Jukka T.