PiLY:n retkiblogi

Lauantai-ilta 19.6. alkoi Tampereella tasainen harmaana ja tuulisena. Suuntasimme Jukka T. Helinin kanssa kohti Oriveden Lyytikkälää ja Eila Smolanderin tarjoamia pullakahveja. Tarkoituksena oli vetää paikallinen PiLYn yölaulajaretki Orivedellä. Matkalla mietimme mahtaako yölaulajaretkestä tulla mitään, kun vettä sataa kaatamalla ja tuuli niin, että liikkeiden liput olivat märkyydestään huolimatta vaakasuorassa. Harvinaista kyllä matkalla ei tehty ylimääräisiä pysähdyksiä, sen verran hieno ‘perinteinen retkeilysää’ oli. Lyytikkälässä Eila oli meitä vastassa puutarhamajaan katettujen kahvien kanssa. Retken perumista väläyteltiin jo ilmassa, mutta paikalle tuli kuin tulikin säästä huolimatta 15 innokasta retkellelähtijää. Loistavien pullakahvien ja Eilan kauniin pihan ihailun jälkeen jakauduimme autoihin ja lähdimme liikkeelle.

Alku ei ollut lupaava. Sää oli surkea, strategiaksi valittiin ns. varmojen ja helppojen paikkojen kuuntelu. Lyytikkälän rannoilta ei kuulunut luhtahuittia, sateen ropinaa senkin edestä. Siirryimme seuraavaan kohteeseen ruisrääkkäpellolle Korppoon Maunukkalaan. Sade jatkui edelleen ankarana ja luottamus kalvotakkiin petti ennen takkia. Sadetakki oli syytä kaivaa esille. Ruisrääkkä ei reagoinut edes atrappiin. Alkuyö oli hiljainen, tuulta ja sadetta lukuunottamatta. Vain pari lokkia kuului sateessa, jopa rastaat olivat hiljaa. Eila onnistui havaitsemaan lehtokurpan, mutta sekään ei riittänyt nostamaan mielialaa. Autoille palatessa kuului ensimmäinen varsinainen laulaja, ruokokerttunen lauloi vaimeasti Nihuanjärven kaislikossa.

Sadepisarat salamavalossa. Ruisrääkkäkin on tällä kelillä hiljaa©Tuija Palonen.

Teimme pitkiä siirtymiä varmojen paikkojen perässä. Viitakerttuset pysyivät kuitenkin hiljaa, eikä ruisrääkkiä kuulunut. Kuulimme kuitenkin kaksi satakieltä, joten lämpimän kesäyön tunnelman saattoi kuvitella, jos onnistui sulkemaan sateen ja tuulen pois. Yö oli onneksi lämmin ja kelistä huolimatta kaikki retkeläiset halusivat jatkaa retkeä. Tähtiniemeen asettunut viitakerttunen löytyi laulamasta aivan tien vierestä ja pääsimme nauttimaan tästä esityksestä. Viitakerttunen kuuluu ehdottomasti yölaulajien parhaimmistoon yhdessä luhtakerttusen ja kultarinnan kanssa. Evästauko pidettiin ahkerasti aihetta vaihtavaa viitakerttusta kuunnellen. Sadekin alkoi taukoamaan. Tuulen tyyntyminen olisi ollut jo liikaa toivottu.

Retken ensimmäinen satakieli ja hyvin uitetut retkeläiset©Tuija Palonen.

Eräjärven Vettenrannassa puhdistamon pihaan kuului luhtahuitti, joka jaksoi huittailla huonosta kelistä huolimatta. Tämän jälkeen suoritimme pienen siirtymän Uiherlanjoen varteen ja siinä samalla yökävelyn pimeään lehtoon. Syynä tähän oli lehtorinteeseen kuuluva rastaskerttunen. Myös laiskasti puhalteleva kaulushaikara kuului rinteeseen. Yleisön toivomuksena oli kuulla kuhankeittäjää, mutta aamun valkenemiseen oli vielä jonkin aikaan. Kuhankeittäjä kun on äänessä vasta aamulla, harvemmin yöllä. Poikkesimme vielä Eräpyhän tiellä, jossa kuulimme töyhtöhyyppiä, laulujoutsenia ja osa kuuli kaukaa heikosti luhtakerttusen. Hetken aikaa aamu näytti valkenevan, mutta sitten saimme niskaamme vielä yhden sadekuuron. Kello oli hieman yli kolme, oli aika lähteä yrittämään Vihasjärven kuhankeittäjää.

Aamu valkenee. Sade on lakannut, mutta kuhankeittäjät ovat hiljaa©Tuija Palonen.

Vaan ei onnistunut kuhankeittäjän kuuleminen. Yritimme kuulla kuhankeittäjää Vihasjärven etelä- ja kaakkoisreunalta, sekä pohjoispuolelta Toisjärven rannalta. Atrapista huolimatta kuhankeittäjien kalansaalis oli ilmeisesti jäänyt yöllä pieneksi, eikä yhtään kuhaa ollut keitettävänä. Sade oli lakannut ja sinistä taivastakin oli jo runsaasti näkyvissä, mutta kuhankeittäjät pysyivät hiljaa, eikä yhtään ‘kuha kiehuu’-vihellystä kuulunut. Hirvittävästä, perinteisestä retkeilysäästä huolimatta retkelle kertyi 18 lajia, eikä kukaan retkeläisistä halunnut keskeyttää retkeä. Kiitos kaikille osallistuneille ja erityisesti Smolanderin Eilalle pullakahveista.

- Tuija Palonen

Pily järjesti perinteisen yölaulajaretken perjantaina 12.6. Retken vetäjänä toimi totuttuun tapaan Lasse Kosonen. Itse lupauduin retkelle oppaaksi, koska retki suuntautui Oriveden, Juupajoen ja Ruoveden maisemiin. Retkelle osallistui 21 innokasta harrastajaa.

Siikakankaan sorakuoppamaisemissa retkeilijät saivat ihailla salaperäisen kehrääjälinnun kehräystä. Kehrääjä näyttäytyi myös upeasti esitellen siipiensä valkoiset laikut lähietäisyydeltä.

Juupajoella Kallenaution kievarin pihassa onnistuimme kuulemaan viitakerttusen maltillista laulua hieman viileässä kesäyössä. Tästä jatkoimme Orivedelle Onnistaipaleen suuntaan, jossa olivat tällä kertaa äänessä vain ruokokerttuset ja pari satakieltä.

Matkalla Naappilan-Suomaseman maisemiin poikkesimme Pappilanlahden hyvällä lintulahdella. Kaulushaikara puhalteli pulloonsa jossakin etäällä, mutta muut havainnot jäivät ruokokokerttusiin, satakieliin ja taivaanvuoheen.

Pappilanlahden pensaikot olivat nyt melkoisen hiljaisia©Jukka T. Helin

Suomaseman lenkillä Koivuniemessä kuulimme kaksi ruisrääkkää sekä korkeiden rantapuiden seasta sarvipöllöpoikueen kerjuuääntä. Kerjuuääni oli hukkua lokkien ja rastaiden mekastukseen. Kaulushaikarakin puhalteli jostakin.

Ruisrääkkä raksutteli Suomasemassa pellolla. Lisäksi retkiporukka sai ihastella korean puhtaasti huiluttelevan mustapääkertun aamuöistä laulua. Tammelanlahden tuntumassa lauleskeli satakieli. Kellosalmen peltojen pensaikoista luritteli tempoa vaihdellen luhtakerttunen. Näin voitiin hyvin vertailla aiemmin kuullun viitakerttusen ja luhtakerttusen laulujen eroja.

Retken loppupisteessä Kangasalan Ponsassa lauloi vielä satakieli. Yölaulajaretki oli mielestäni onnistunut, vaikkakin laulajia olisi saanut olla enemmänkin äänessä.

Nyt juhannuksen tuntumassa on vielä hyvä mahdollisuus lähteä kuuntelemaan yölaulajia kesäiseen pirkanmaalaiseen yöhön. Satakielet alkavat jo vaieta. Samaten pitemmän aikaa paikalla laulaneet pariutuneet yölaulajat. Mutta uusia yölaulajia saapuu edelleenkin ja toiset aiemmin saapuneet yölaulajat vaihtavat laulupaikkaansa, joten joka yö tuo muutoksia laulajatilanteeseen.

Jukka T.

Puolenyön tienoissa Innostuin yrittämään yölaulajia, kun keli vaikutti tyynenevän ja kun aikakin alkoi olla niille sopiva. Jäminkipohjassa ei kuulunut yölaulajia eikä Ruhalassa, mutta jatkoin keskustaan, jossa Koulunrannassa jankutti aiemmin ilmoitettu satakieli, mutta muut keskustan rantapaikat kuten Runeberginlähde ja Haapasaarentie olivat hiljaisia. Poukantien loppupäässä alkoi kuulua satakieli, joka lauloi Halkosentien th:n kohdalla. Vähän eteenpäin ja Pyynikkilän kesäteatterin kohdalla kuului vielä toinen eli yön kolmas satakieli.

Kesäteatterin rannasta kuului viitakerttusmaista hidasta laulua ja istuinkin vartin teatterin katsomossa kuuntelemassa koleassa kesäyössä (+ 3-4 astetta) satakielten säestämää esitystä laulunvirittelystä ja varmistamassa, että tulihan sieltä ne hiihyy-tyyppiäänetkin, joita viitakerttunen laulaa.

Jatkoin Ruovedentietä ja retken neljäs satakieli kuului jo kaukaa ja se lauloi Myllyperäntien varressa. Matkalla Mustajärvelle tarkkaili puunlatvassa saalista suurikokoinen yönlintu huuhkaja, joka lähti lentoon auton tultua kohdalle.

Mustajärven rantapuskista lauloi retken viides satakieli. Kun vuoden Ruoveden pinnoista puuttui vielä kaulushaikara, käväisin Visuveden venesatamassa, josta kuului heti tuttu pulloon puhaltelu. Poikkesin vielä paluumatkalla aiemmin ilmoitetulla idänuunilintupaikalla, mutta sen lauluaika ei ollut käsillä.

Paluumatkalla kotiin ajattelin vielä käydä tarkistamassa olisiko niitä Pappilankulmantien satakieliä ollutkin kolme? Heti ensimmäisen kohdalla Halkosentien liittymässä auton avoimesta ikkunasta kuului satakielen lisäksi tuttu surina – pensassirkkalintu! Hienoa musiikkia on kuulla aina lajinsa ensiedustajaa. Ajoin vielä eteenpäin, viitakerttunen oli parantanut lauluaan, toinenkin satakieli jaksoi jatkaa ja minäkin jatkoin vielä eteenpäin. Eräällä peltoaukealla edellisvuotisella paikalla kuului vuoden eka ruisrääkkä!

Palatessa kokeilin Ruhalassa Tapiontien vartta ja löytyihän sieltä yön kuudes satakieli sekä toinen pensassirkkalintu. Susimäessä poikkeaminen ei tuonut lisälajeja, joten oli aika mennä yöpuulle.

Yhteenveto 27.5. Ruoveden yölaulajista:

- satakieli 6 Ä, joista 4 Ä uutta

- pensassirkkalintu 2 Ä

- viitakerttunen 1 Ä

- kaulushaikara 1 Ä ed.

- huuhkaja 1p

Vaikka viileähkö yö ei ollut mitenkään suotuisan tuntuinen yölaulajille, olin yllättynyt näinkin mukavasta retkilajistosta, joten kuuntelemaan!

Aarne

Olin tänään linturetkellä tutuissa maisemissa Orivedellä ja Kuhmalahdella Eila Smolanderin kanssa. Retkeily tuolla suunnalla onkin ollut hieman vähäistä, koska olin neljän päivän retkellä Utön saarella viikonlopun korvilla mukavassa porukassa. Tänään aamulla klo 7.00 ajelin kuitenkin Eilan kotipihaan Oriveden Lyytikkälässä. Eila saapuikin pian ulos eväsreppu ja kaukoputki mukanaan.

Päätimme suunnata auton kohti Vihasjärven ja Maljastensalmen kuhankeittäjäalueita. Yritin jo eilen kuhankeittäjää samalta suunnalta, mutta huonolla menestyksellä. Tuuli oli silloin ikävän navakka ja kylmä. Nyt aamulla -vaikkakin yöllä lämpötila oli ollut ehkä hiukkasen pakkasen puolella- tuuli oli heikkoa, ja aurinko alkoi nopeasti lämmittää. Olosuhteet olivat näin ollen paljon paremmat kuin eilen.

Pysähdyimme aluksi Vihasjärven alueelle kuulostelemaan tuttua kuhankeittäjäreviiriä. Hiljaista oli. Yhtäkkiä havaitsin pellolla lentelevän pöllön. Selvä asio sp. Pöllö saapui hetken kuluttua lentelemään uudelleen lähes pellon pintaan. Tällöin pystyin määrittämään sen sarvipöllöksi. Sarvipöllö saalistelee pelloilla usein vielä varhain aamulla ja jopa aamupäivällä. Tämä oli mukava havis, koska sarvipöllöjä ei esim. viime vuonna näkynyt juurikaan Oriveden alueella. Saa sitten nähdä, onko tällä näkemällämme sarvipöllöllä pesä ja poikaset jossakin peltosaarekkeessa.

Jatkoimme sitten vähän matkaa kohti Rantalaa. Odottelimme hetkisen. Kuulimme vain käen kukunnan, mutta kuhankeittäjästä ei ääntäkään. Soittelin hieman atrappia. Ja yhtäkkiä orioluksen tuttu ja sydäntä nostattava viheltely alkoi kuulua Tiirikaisen suunnalta. Sieltä lintu lensi melko lähelle paikkaa, jossa seisoimme. Se jatkoi viheltelyään aktiivisesti. Näyttäytyä se ei kuitenkaan halunnut, vaan kätkeytyi taitavasti lehtipuiden lehvästöön.

Odotan jokainen kevät kuhankeittäjän paluuta. Muistelen, miten lapsena kuhankeittäjiä oli runsaasti pitkin Orivettä aina aseman seudulle asti länteen. Mutta nyt tämä kaunis ja eksoottinen lintu on käynyt perin harvinaiseksi. Kannan hiipuminen tuntuu vain jatkuvan. Mutta edelleen sen mieltä ylentävä ja lämmittävä kesäinen vihellys kuuluu osana Oriveden ja Kuhmalahden lintumaailmaa. Se tuo kaukaisen saapujan tervehdyksen suomalaiseen kesään.

Kuulimme vielä puolenpäivän jälkeen kuhankeittäjän viheltelevän aktiivisesti Vihasjärven peltojen takaa tutulta kotireviiriltään. Jos haluaa kuulla tätä lopullisen kesän viestintuojaa, on syytä lähteä liikkeelle aamuvarhain. Tällöin -aamuauringon noustessa- kuhankeittäjän vihellykset kaikuvat kuuluvina suomalaisen koivumetsikön kätköistä järvien reunamilta. Parempaa kesätunnelmaa saa etsiä!

Kuhankeittäjää kuunnellessamme viitakerttunen aloitti yllättäen laulunsa erään talon pihapuskissa. Näin sekin innostui aktiiviseen lauluun, vaikka aurinko oli jo korkealla. Kuhankeittäjän vihellys ja viitakerttusen taitavat maltilliset matkinnat täydensivät toisiaan. Alkava kesä tarjosi meille todellisia elämyksiä!

Jatkoimme Maljastensalmelle. Siellä puhalteli kaulushaikara tutusta ruovikostaan. Kultarinta esitteli matkimissarjojaan sillan pielessä juuri Kuhmalahden puolella. Yrityksistämme huolimatta emme havainneet muita kuhankeittäjiä. Mutta kuhankeittäjän muuttokausi kestää pitkälle kesäkuuhun asti, joten niitä saapuu toivottavasti vielä lisää myös Orivedelle ja Kuhmalahdelle.

Siirryimme sitten Sinivuoren luonnonpuistoon. Linnut olivat siellä melkoisen vaisusti äänessä. Tämä johtui varmaankin osittain siitä, että kello alkoi lähestyä jo keskipäivää. Havaitsimme kuitenkin yhden aikuisen pikkusieppokoiraan, joka suostui vain ääntelemään tunnusomaisesti. Laulamaan se ei suostunut. Sirittäjiä ja peukaloisia oli useita äänessä. Idänuunilintua ei löytynyt, vaikka alue haravoitiin huolella.

Paluumatkalla poikkesimme Vihasjärven pelloille. Tavoitteenamme oli staijata hieman petolintuja. Näimmekin sääksen ja kolme kiertelevää mehiläishaukkaa. Pellot vaikuttivat melkoisen tyhjiltä ja hiljaisilta. Yksi laulava pensastasku löytyi muutaman kuovin ja töyhtöhyypän kera. Ja komea kettu asteli pellon poikki. Varmaan sama, jonka olen siellä tänäkin vuonna jo useasti tavannut. Yksittäinen kurki kaarteli ilmassa, ja laulujoutsenpariskunta piti mekkalaa.

Seuraavaksi ajelimme Uiherlanjoen ruovikkoon ja lehtometsään. Tavoitteenani oli löytää rytikerttunen. Hetken kuluttua erotinkin rytikerttusen jankkaavan laulun ruokokerttusten laulusarjojen joukosta. Rytikerttunenkin oli palannut monivuotiseen reviiriruovikkoonsa. Tällä kertaa ruovikossa asusteleva kaulushaikara oli vaiti.

Vein Eilan kotiin ja tarkistin vielä  paluumatkalla Tampereelle Pappilanlahden ja Säynäniemen. Pappilanlahdelta ei löytynyt mitään ihmeellistä. Pari mustapääkerttua lauleskeli rantametsiköissä. Muutama pikkulokki saalisteli lahden yllä. Säynäniemen lehdosta yhdytin kultarinnan ja pyrstötiaispariskunnan. Pikkutikka kiikitteli koivujen luomasta hämäryydestä.

Tähän retkeen olen tyytyväinen. Olinhan nähnyt sarvipöllön. Kultarinnan kuuleminen on myös aina yksi päätavoitteeni. Kuhankeittäjä on kuitenkin se lintu, joka saa mieleni kesäisen iloiseksi. Kuhankeittäjä on jälleen palannut kotiin pitkältä ulkomaanmatkaltaan. Toivottavasti näitä kotiinpalaamisia Pirkanmaalle on vielä runsaasti edessäpäin!

Jukka T.